Junassa on siviilisankari veljentyttären kanssa, pahikset jotka aikovat räjäyttää Pentagonin kaappaamallaan Hi-techsatelliitillä ja joukko osattomia siviilejä. Siviilisankari on Kaappaus merellä -leffasta tuttu ex-Navy Seal Casey Ryback (Seagal) ja pahis on kuolleeksi luultu datanero. Siinä leffalle lähtökohtia.
Lentokonekaappausleffoja onkin jo pölyttymässä arkistoissa läjäpäin ja Casey oli jo hoidellut kotiin yhden laivahärdellin, joten liikennevälineistä juna jäi jäljelle. Originelli ajatus sinänsä, kun peilaa todellisuuteen asiaa. Kuka hullu nyt junan kaappaa, kun reittivalinnoissa ei juurikaan ole vaihtoehtoja ja aikataulukin selviää brosyyriä katsomalla. Jotain uutta oli vain keksittävä ja tällä kertaa Hollymetsässä päädyttiin tähän ratkaisuun. Se olikin ainoa uutuus ko. leffassa.
Steven Seagal on yksi leffan tuottajista ja ilmeisesti oli tarkoitus takoa pätäkkää ykkösosan menestyksen(!?) myötä. Tuloksena on samaa huttua kuin aikaisemmissakin Seagal-leffoissa. Pahiksien sormia väännellään tiukka katse lärvissä ja huipennuksena on massiiviset räjähdykset. Välillä kuvaruudun täyttää viuhuvat kämmenet ja veitsien vilahdukset. Empaattinen sankari tulee huitomisen ohessa pelastaneeksi jonkun kauniin typyn ja miljoona muuta. Ja loppukuvissa kravattikaulat hurraa. Olisipa oikeiden lottonumeroiden arvaaminen yhtä helppoa kuin Seagal-leffojen juonen arvaus.
Kaappaus raiteilla -leffan kaltaisia kötöstyksiä tarvitaan mutta vain tietylle poppoolle. Chuck Norris oli aikoinaan kova sana murrosikäislle, kunnes hän ajoi haudatun maasturinsa jossain leffassa maan alta pelastaakseen maailman. Siihen loppui sen äijän tarina. Seagalille käy samoin, ja veikkaus on että ukko löytyy piakkoin halpissarjan sankarin roolista tai mainostamasta TV-shopissa keittiöveitsiä.
