Yritäpä keksiä äkkiseltään tavallisista partioivista poliiseista kertova hyvä elokuva. Niin, ei mullakaan ihan heti tule mieleen. Onneksi siihenkin on nyt tullut muutos tämän David Ayerin uutusleffan myötä. En ole juurikaan miehen tuotantoon tutustunut, joten lähtökohtaisesti ei ollut hirveästi ennakkoluuloja. Ja hyvä niin.
End of Watch kertoo kahdesta poliisista, Brian Taylorista (Gyllenhaal) & Mike Zavalasta (Peña). Jätkien keskeinen kemia on jotain aivan huikeaa, he jauhavat niitä näitä, huumori kukkii ja draamaakin on mukana. Käytännössä kaverukset vaimoineen ovat kuin yksi iso perhe. Kaverukset oli ehkä väärä sana, Zavala ja Taylor ovat enemmänkin kuin veljekset. Kummatkin olisivat valmiita tekemään mitä tahansa parinsa puolesta. Pian tälläinen heittäytyminen käykin ajankohtaiseksi, sillä puolivahingossa he tunkevat nenänsä asioihin, joihin ei olisi pitänyt sekaantua. Rutiinitarkastus muuttuu massiiviseksi sotkuksi.
End of Watch on kuvattu lähes kokonaan käsivarakameralla. Silloinkin jos käytössä ei ole käsivarakamera, on kuvamateriaali poliisien kojelautakamerasta tai jostain muusta valvontakamerasta etc. Southlandia joskus katsoneet kokevat varmasti melkoisen Déjà Vu:n, kun tämä pyörähtää ruudulle. Tälle kuvaustyylille annetaan heti alusta pitäen selkeä syy: Taylorilla on käynnissä jonkinlainen projekti ja siksi hän kuvaa käsivarakamerallaan lähes jatkuvasti, samalla ärsyttäen muita. Lisäksi pojat laittavat rintataskuunsa pienoiskamerat kiinni, että saadaan oikein POV-matskua kaupanpäälisiksi. Ja tämäkös toimii! Tulee sellainen kiva kärpäsenä katossa olemisen fiilis, joskus jopa kiusallisuuteen asti. Niin hyvin Gyllenhaal ja Peña hoitavat roolisuorituksensa. End of Watchissa ei ole mitään John Ramboja, vain kaksi tavallista tyyppiä, tavallisine ongelmineen – ja tätä halutaan korostaa.
Toki mukana on pieni rakkaustarinan poikanenkin. Gyllenhaalin hahmo Taylor tapaa mukavan naapurintyttömäisen Janetin (Anna Kendrick), ja pian ollaankin jo menossa naimisiin. Näistä asioista sitten jutustellaan partioautossa. Toinen vastaava hahmoihin syyvyttä luova käänne on, kun Peñan hahmo Zavala saa esikoislapsensa. Molemmille tapahtumille on pyhitetty oma kohtauksensa leffasta. Tälläinen on nimenomaan tärkeää, jotta jonkinlainen kiintymys hahmoja kohtaan syntyy. End of Watch teki sen oikein hyvin.
Gyllenhaalin ja Peñan upean kemian lisäksi elokuvassa on hienoa sen dialogi. Ayer on todella tehnyt hyvää työtä sekä ohjauksessa, että käsikirjoituksessa. Yleensä löydän elokuvasta edes muutaman kornin lainin, mutta tällä kertaa niitä ei ollut lainkaan. Iso käsi siitä. Gyllenhaalia ja Peñaa olen ylistänyt varmaan jo tarpeeksi, pitäisi varmaan sanoa pari sanaa muistakin näyttelijöistä. No, muut henkilöhahmot jäävät aika pintapuolisiksi, heihin ei sen kummemmin perehdytä tai tutustuta. Kyllä sieltä se kiintiökusipää löytyy, ja tietysti ehkä vähän kliseinen vasta aloittanut keltanokka, joka sitten joutuu kokemaan jotain hirvittävää. Siitä pikku miinus.
Molempien päähahmojen perheet ovat tietysti jonkinlaisessa roolissa. Eteenkin vaimot. Kendrick varsinkin hoitaa oman roolinsa hienosti, sen mitä ruudulla viipyy. Kun leffa kertoo poliiseista, niin läheisesti siihen täytyy liittyä myös ne pahat pojat. Ja ketäpä muutakaan näillä tonteilla häärisi kuin jengiläisiä. Heistä ei mitään erikoista mainittavaa, ehkä pientä ylinäyttelemistä itse pääjehun osalta.
Ainoana miinuksena tulee mieleen pieni epärealistisuus. Niin paljon tälle parivaljakolle ehtii sattua pienellä aikavälillä. Ei sitä kuitenkaan leffan aikana ehdi miettimään, sen verran mukaansatempaava teos on kyseessä. Eikä yhtään ylipitkä, vaan juuri sopiva.
Jonkinlaisena loppuyhteenvetona voisin heittää, että katso ihmeessä tämä elokuva! Dialogi on yksi tämän vuoden parhaista ja etenkin Michael Peña vetää uransa roolisuorituksen. Viihdyttävä, hauska ja lopussa saattaa kyynel vierähtää poskelle. Mitä muuta leffalta voisi enää toivoa? Samalla tarjotaan jonkinlaista yhteiskuntakritiikkiä poliisien kiistanalaisista toimintatavoista ja kuvataan huumesotaa karulla tavalla. Sitä sotaa mikä on oikeastikin käynnissä joka ikinen päivä. Tästä aiheesta ei voi olla liikaa kritisoivia elokuvia.
