Trendi sanoo että kannattaa tehdä jatko-osa pitkä aika sitten tehdylle klassikolle ja koska [movie]Blade Runner[/movie] on ehta klassikko niin myös tapahtui ja sama trendi vaatii että mahdollisimman paljon samoja henkilöitä samojen näyttelijöiden esittäminä. Samainen trendi ei voi taata että syntyvä elokuva itsessään on hyvä, mutta Allekirjoittaneen iloksi ilmeni että [I]Blade Runner 2049[/I] ei ole hyvä elokuva – se on loistava elokuva minkä upeat tehosteet ovat elokuvalle alisteisia.
Replikanttien, eli ihmismäisten bioroidien tekniikka kehittyi, paukkui silmille ja Tyrell-korporaatio meni nurin. Toinen iso korporaatio jota johtaa Wallace (Jared Leto) osti jäänteet ja aloitti tuotekehittelyn uudelleen. Nämä ovat luotettavampia ja sopivat jopa blade runnereiksi – erikoispoliiseiksi joiden pitää löytää ja “eläköittää” karanneet replikantit. “K” (Ryan Gosling) on juurikin sellainen ja proteiinifarmari Sapper Morton (Dave Bautista) oli karannut replikantti. Jutusta ilmenee odottamattomia yllätyksiä ja “K”:n pomo Joshi (Robin Wright) delegoi tämän löytämään jotain mitä ei pidä olla olemassa ja jos on se aiheuttaa massiivisen sosiaalisen katastrofin. Wallacen oma replikanttikätyri Luv (Sylvia Hoeks) lähtee myös jahtiin ja eläköitynyt blade runner Deckard (Harrison Ford) tietää jutusta asioita.
Denis Villeneuve ohjaa Michael Fancherin ja Hampton Greenen käsikirjoitusta, mutta kaikista isoimpana taiteellisena vastuuhenkilönä ja visuaalisen loistokkuuden takapiruna on Executive-tuottaja Ridley Scott jonka raskas käsi työntää ohjaajan oikeaan suuntaan ja muistuttaa mistä on kyse. Melkein kolmen tunnin mitasta huolimatta leffa ei tunnu yhtään pitkältä ja vaikka lähtökohta sopisi ongelmitta aivottomaan äxön-mäiskeeseen niin ei ole. Mukana on toiminnallisia hetkiä, mutta ne eivät hukuta tarinaa alleen eivätkä edes tahdita sitä. Roger Deakinsin herkkä silmä taltioi upeasti [I]noir[/I]-henkisen tulevaisuuden mikä kumma kyllä osaa myös vihjata toiveikkaista käänteistä, sillä Wallace-korporaation hologrammiseuralainen Joi (Ana de Armas) tarjoaa seuraa yksinäisille ja kansainvälisesti eksoottista kieltä myös saadaan kuulla autenttisen puhujan sanomana.
Upea kuvasto ja toimiva lähtökohta olisi kuitenkin silkkaa hukkarahaa jos näyttelijät eivät olisi töidensä tasalla ja Ryan Gosling on erinomainen replikanttipoliisi joka toimii stoalaisen tehokkaalla otteella ja tämän tunteet ovat kivuliaan aitoja. Robin Wright on kova pomo joka pitää alaisensa työssä ja osaa myös olla äärimmäisen rohkea kovassa paikassa. Ana de Armas on ehkä pelkkä seuralaishologrammi, mutta jopa keinotekoinen kiintymys on kiintymystä joka pitää replikantin inhimillisessä kontaktissa. Jared Leto on hyytävä yhtiöpomo joka ei kykene ymmärtämään perustavanlaatuista inhimillistä piirrettä ja Sylvia Hoeks on tämän luotettavasti säälimätön kätyri. Harrison Ford on sitkas ukko jonka naamaa uurtaa vuosikymmenten huoli ja ponnistelu, mutta käsi yhä jaksaa pidellä pyssyä, iskeä vahvan suoran naamatauluun ja vanhanakin blade runner on yhä vitun vaarallinen tyyppi.
Tarina vihjaa todella suurista yhteyksistä, mutta pysyy mielenkiintoisesti inhimillisen synnyintarina keskellä ja nämä suuret yhteydet ovat pelkkiä sivuviitteitä ja yksityiskohtia ja tarinan keskus on yhä mies jonka identiteetti saa monta iskua ja mysteeri saa selkeän, yksiselitteisen ja Blade Runnerin [I]noir[/I]-aineksia kunnioittavan ratkaisun joka on myös meitä kaikkia yhdistävä kysymys.
