Jokaista elokuvataiteen ja television mestariteosta on edeltänyt poikkeuksellisen epäonninen, raskas ja yllätyksiä täynnä oleva tuotantojakso. Tämä pitää paikkaansa niin Casablancan, Kleopatran kuin Menneen maailman kanssa. Menneen maailman tekoprosessia hidastivat mm. televisioväen lakko juuri kuvausten alettua, alkuperäisen ohjaajan irtisanoutuminen ja se, että sarjan kuvausaikataulu jouduttiin mukauttamaan Ranskalaisen luutnantin nainen -elokuvan aikatauluun, koska molemmissa pääroolia näytteli Jeremy Irons. Menneessä maailmassa on myös kiintoisaa se, että vaikka John Mortimer on listattu käsikirjoittajaksi, hänen käsikirjoitustaan ei käytetty, vaan tuottaja Derek Granger valitsi Evelyn Waugh’n alkuperäisromaanista sattumanvaraisesti kohtauksia ja repliikkejä näyttelijöille näyteltäväksi. Ei uskoisi, että näiden sattumien summasta syntyi tällainen menestys.
Menneen maailman päähenkilö on keskiluokkainen Charles Ryder, joka tutustuu 1920-luvun alun Oxfordissa ylhäiseen Marchmainien sukuun kuuluvaan Sebastian Flyteen. Taiteellisesta ja lojaalista Charlesista sekä viinaanmenevästä ja heikosta Sebastianista tulee sydänystävät ja he viettävät rattoisia päiviä yliopistomaailmassa. Nauru loppuu kuitenkin lyhyeen, kun Charles kutsutaan Marchmainien massiiviseen kartanoon Bridesheadiin. Hän tutustuu Sebastianin ylhäiseen perheeseen, jonka päivittäisiä tekemisiä sanelee vahva katolilainen usko. Ateistina Charles joutuu seuraamaan sivusta, kun ennen niin majesteetillinen suku rapistuu hänen edessään katolilaisen uskon ja modernisoituvan maailman iskeytyessä rytinällä yhteen. Yksi toisensa jälkeen Marchamainit luhistuvat, ja pian Charles itsekin huomaa ajautuneensa umpikujaan perheen mukana. Toisen maailmansodan aikana Charles palaa Bridesheadiin ja kaikki rakkaat sekä kipeät muistot palaavat hänen mieleensä.
Englantilaisempaa sarjaa kuin Mennyt maailma saa hakea. Se on niin täydellisen englantilaisesti tehty, että harva nykysarja pääsee lähellekään tämän mestariteoksen tasoa. Pääosakolmikko Jeremy Irons, Anthony Andrews ja Diana Quick ovat sarjan sykkivä sydän, heistä loistavimpana Diana Quick itsenäisenä Juliana. Jeremy Irons näyttelee erinomaisesti varsinkin sen muutoksen mikä Charlesissa tapahtuu vuosien varrella. Pääosatrion lisäksi mainioita sivuosasuorituksia tarjoilevat Claire Bloom manipuloivana lady Marchmainina, Phoebe Nicholls pirteänä pikku-Cordeliana, Nickolas Grace yliampuvan feminiinisenä Anthony Blanchena sekä tietysti legendaarinen Laurence Olivier kapinallisena lordi Marchmainina. Parhaaseen roolisuoritukseen kuitenkin yltää Sir John Gielgud Charlesin eksentrisenä isänä; hänen suorasukaiset kommentinsa ja mielipiteensä ovat sarjan suola ja Gielgudin harteilla lepääkin suurin osa sarjan huumorista.
Mennyt maailma on luonut standardit brittiläisen pukudraaman puvustukselle ja lavastukselle, eikä sen pikkutarkkuutta voi liioitella. Kuvaus on vailla vertaa ja upeita kuvia nähdään varsinkin viidennen jakson metsästysjuhlista sekä tietysti Bridesheadin kartanona toimineesta Castle Howardista. Castle Howardiin ja sen kuvauksiin liittyy myös mielenkiintoinen seikka: sarjan tuotti ITV, mutta Castle Howardin omisti tuolloin kilpailevan yhtiön BBC:n toimitusjohtaja. Siitä huolimatta hän antoi ITV:lle luvan kuvata kartanossa ja toimi jopa teknillisenä neuvonantajana sarjan tekijöille! Mennyt maailma tosiaan on ainutlaatuinen teos, niin tuotannoltaan kuin lopputulokseltaan.
