Mennessäni katsomaan elokuvaa Enkelit ja demonit, myönnettäköön minulla oli epäilykseni. Ron Howardin edellinen Dan Brownin romaanin elokuvaversio, Da Vinci -koodi oli kuitenkin hyvä elokuva, mutta huono versio loistavasta kirjasta. Enkelit ja demonit kuitenkin yllätti minut täysin.
Enkelien ja demonien tapahtumat sijoittuvat (toisin kuin kirjassa) hieman Da Vinci -koodin tapahtumien jälkeiseen aikaan. Professori Robert Langdon (Tom Hanks) kutsutaan vastahakoisesti Vatikaaniin selvittämään epätavallista kidnappausta. Uuden paavin valinta on kesken, kun muinainen Illuminati -salaseura ilmoittaa kidnapanneensa neljä ennakkosuosikkia. Samaan aikaan Cernistä purkillinen antimateriaa, joka uhataan räjäyttää Vatikaanissa samalla kun neljä kardinaalia tapetaan. Langdonilla ja Cernin kauniilla tutkijalla Vittoria Vetralla (Aylet Zurer) on vain muutama tunti aikaa pelastaa Vatikaani ja sen asukkaat. Apuna hyörii myös katollisen kirjon väliaikainen johtaja (Ewan McGregor).
Enkelit ja demonit toimii todella hyvin itsenäisenä elokuvana, sillä Da Vinci -koodin tapahtumiin viitataan vain muutamalla irrallisella lauseella. Monimutkaiset historialliset ja taiteelliset yksityiskohdat ja selitykset siivittävät vauhdikasta tarinaa, jossa kaahaillaan päämäärättömästi ympäri Vatikaania.
Eniten Enkelit ja demonit kylläkin ansaitsee kiitosta siitä, kuinka hyvin käsikirjoitus on saatu sovitettua romaanista. Elokuva pysyy uskollisena alkuperäisteokselle, mutta onnistuu samalla olemaan kirjasta riippumaton, itsenäinen elokuva. Elokuva yllättää katsojan ja itse asiassa erittäin viihdytävä ja onnistunut toimintapläjäys.
Näyttelijäsuorituksista maininnat ansaitsevat Ewan McGregorin tulkitseman sekoitus nuoruuden epävarmuutta ja vallan tuomaa auktoriteettia, kun taas Stellan Skarsgård varastaa shown sveitsiläiskaartin yrmeänä johtajan.
