Nick (Fehr) ja Sean (Smith) ajelevat jenkkilän takamailla autollaan ja nappaavat mukaan liftarityttösen. Vampyyrinmetsästäjä-Nick oivaltaa tyttösen käytöksestä tämän olevan purtu. Nick ja Sean ottavat työkseen tytön hoivaamisen ja jatkavat ajamistaan etsiessään pahoja vampyyreita. No kyllähän niitä vampyyreita sittemmin löytyykin, mutta samoja juttuja kierrätetään edes ja takaisin.
Hylätyt sielut on sitä miltä vaikuttaa, kahden teinien ikisuosiossa olevien TV-sarjojen näyttelijät, Kerr Smith (Dawson‚s Creek) ja Brendan Fehr (Roswell), ollaan vedetty mukaan päättömään teinikauhuun. Tekijät ovat ilmeisemmin luulleet, että kun katsojalle antaa nätin tissiparin, surkeita TV:stä tuttuja näyttelijöitä ja verta, niin nautinto on taattu. Voi Hylätyt sielut tietenkin joidenkin mielestä olla nautittava, mutta allekirjoittaneen mielestä se on säälittävää ja todella ennalta arvattavaa teinikauhun ja teinisplatterin välimaastoon pudonnutta kohellusta, johon on lisätty niitä pakollisia “tunnelmaa keventäviä” vitsejä.
Harmillisinta Hylätyissä sieluissa on kuitenkin se, että näitä vastaavia elokuvia on nähty jo niin monia, eikä Hylätyt sielut keksi lähestulkoon mitään omaa, ja tuntuukin vähän siltä että Carpenterin Vampyyrit on ollut suurena kopioinnin lähteenä. Se ei laatua takaa, sillä Vampyyritkaan ei mikään loistoelokuva ole.
Lopputuloksena on todella ponneton ja ennalta arvattavan typerä teinikauhu. Ehkäpä Hylätyt sielut sitten vetoaa kohderyhmäänsä, mutta muille sitä on erittäin vaikea suositella. Jos nyt jotain hyvää tarvitsee mainita, niin mainittakoon, että yksi paha vampyyrisetä lauleskeli Metallican Enter Sandmaniä. Hyvän biisin lauleskelemisen huonossa elokuvassa voi ottaa myös loukkauksena, mutta ainakin jotain positiivista löytyi.
nimimerkki: The Wolf
