Casablanca toimi toisen maailmansodan aikana eurooppalaisten pakolaisten välietappina matkalla Amerikkaan. Sinne kerääntyykin kaikenlaista väkeä. Paikallinen baarinpitäjä Rick (Humphrey Bogart) tapaa vanhan tuttavansa Ilsan (Ingrid Bergman), joka jätti hänet sateiselle pariisilaiselle junalaiturille. Ilsa pyytää häneltä palvelusta. Ilsan mies Victor Laszlo (Paul Henreid) on joutunut riitoihin saksalaisten kanssa. Laszlo tarvitseekin pari viisumia, jotta voisi Ilsan kanssa lähteä Amerikkaan. Mutta Rick ei ole kovin yhteistyöhaluisella tuulella.
Hieno elokuva Casablanca kyllä on. Ei tämä leffa ole suotta kolmea Oscaria saanut. Harvoin romanttiset elokuvat toimivat kovin hyvin. Eivät ainakaan nykyään toimi kovin hyvin. Casablancan valmistumisen aikoihin näitä romanttisia leffoja sentään taidettiin vielä osata tehdä. Romantiikkaa saadaan hyvin aikaiseksi ilman mitään ylilyöntejä. Tämä kyllä jaksaa viihdyttää ja tätä voi kyllä suositella kaikille. Leffa osaa myös tuoda tunteita pintaan. Voisinpa jopa sanoa, että tämä on paras näkemäni romanttinen elokuva. Ja se, että kykenen ajattelemaan hyvää romanttista elokuvaa, on jo paljon.
Myös tunnelma on hyvin onnistunut. Jo Rickin kapakan tunnelma on hyvin toteutettu. Myös mustavalkoisuus sopii tähän elokuvaan hyvin. Itse asiassa tätä ei voisi ajatellakaan värillisenä. Tosin on tästä leffasta sellainenkin versio olemassa. Leffa sisältää myös paljon ikimuistoisia repliikkejä ja kohtauksia. Muun muassa marseljeesikohtaus on todella hieno. Myös musiikkivalinnat ovat erittäin onnistuneitta. Elokuva kyllä sortuu välillä tylsyyteen, mutta se ei paljoa haittaa. Ja vaikka elokuva onkin tehty vuonna 1942 ja toinen maailmansota onkin taustalla, niin silti tämän leffan onnistuu välttämään propagandaelokuvan leiman. Natseja ja heidän liittolaisiaan ei esitellä raivopäisinä hulluina, vaan heidän esittelynsä on melko asiallista.
Humphrey Bogart tekee tässä yhden uransa parhaimmista rooleista. Ingrid Bergman tekee myös hienoa työtä. Ja kyllä tässä muutkin näyttelijät tekevät erinomaista roolityöskentelyä. Tätä paremmin näyttelijävalinnat tuskin olisivat toimineet. Ainoastaan kolme elokuvan näyttelijöistä on alkuperäisiä jenkkejä. Muut ovat näyttelijät olivat Euroopasta. Näin näyttelijöilläkin oli sellainen aksentti, joka heidän hahmoilleen kuuluikin.
