First Snow ei ole kauhutarina siitä, kuinka ensilumi laskeutuu näille pohjoisille leveyksille ja kuinka sosiaalinen media täyttyy etelään haikailevista palelee, iik -itkuvirsistä. Varovaisuuteen liukkailla keleillä leffa ehkä kevyesti kerronnassaan kehoittaa, mutta kertoo pääasiassa kohtalokkaalta kuulostavasta ennustuksesta. Nimi voisi olla “Ennustus”, ellei sitä olisi jo ajat sitten varattu toiseen käyttöön.
Jimmy Starks on myyntimies henkeen ja vereen. Sätkä suupielessä, rasvaa ysäri-Pittiltä matkitussa kampauksessa ja mairea virne kasvoilla. Kotona odottaa nuori, kaunis naisystävä. Unelma omasta bisnesideastakin kytee syvällä Jimmyn sielun syövereissä. Kaikki on ihan s**tanan hyvin.
Mutta sitten se ennustaja, vakavailmeinen ja harmaa mies (aina yhtä muuntautumiskykyinen J.K. Simmons), meneekin kertomaan, että kuolema koittaa, kunhan ensilumi putoilee taivaalta. Jimmy Starksin nousujohteinen elämä lähtee vyörymään paranoian alamäkeen. Vastoinkäymisiä kurkkii joka nurkan takana: yhtäkkiä sydämessä on jotain häikkää, kaunainen kaveri pääsee vankilasta, ex-työkaveri ottaa potkut henkilökohtaisesti ja unelmasuhde natisee liitoksissaan. Kaikki vain siksi, että Jimmy odottaa kuoleman iskevän hetkenä minä hyvänsä.
Guy Pearce on aina hyvä, eikä poikkeus tuohon sääntöön synny ainakaan tällaisen karun “Nick Cave -romaanista repäissyn” hahmon kohdalla. Piber Perabo malttaa pysyä pois baaripöytätansseista ja William Fichtner tuijottaa kaverin alamäkeä toverillisen hämmentyneenä.
Pelko piilee kaikkialla, sakeana talven ensimmäisenä lumipyrynä, ja se on vaikuttavaa. Vaikuttavaa on sekin, että vaikka elokuvassa ei tapahdu juuri mitään, se on silti käänteissään tyylikäs kuin levykaupan hyllyillä vaaniva Pahvi-Kaarle. Perimmäinen kysymys kuuluu: onko ennustaja yliluonnollinen ja kohtalot oikut tunteva mies vai pakeneeko Jimmy-boy turhaan kaikkea? Ja perimmäinen toteamus sanoo, että First Snow on tiivistunnelmaisten pikkuleffojen aatelispuolta.
