Epäilyksen polttopisteen viimeisessä näytöksessä Jane Tennisonin (Helen Mirren) eläkkeelle jäämisen aika on lähellä, mutta hän saa vielä viimeiseksi jutukseen selvittää nuoren tytön murhan. Kysymys kuuluukin, voiko Tennison pysyä aisoissa tarpeeksi pitkään ja keskittyä murhan selvittämiseen? Katsoja todella hämmästälee, kun hän käsittelee häpeämätöntä alkoholismia, isänsä kuolemaa sekä elämänsä valintojen seurauksia.
Vain Helen Mirren olisi voinut luoda täysin lihallisen henkilön Jane Tennisonista, joka on tänä päivinä yksi brittiläisen televisiohistorian merkkihahmoista. Mirren on yksi aikamme hienoimmista näyttelijöistä ja monien brittinäyttelijöiden tavoin, hänkään ei pelkää vanhenemista eikä muutamaa ryppyä kasvoillaan, Hänen Jane on uuvuksissa ja näyttää siltä. Työskennellessään viimeisen juttunsa parissa, Jane joutuu kohtaamaan isänsä kuoleman, hänen vaivautuneen suhteensa siskoonsa ja sisarentyttäreensä, eläkkeelle jäämisen ja pullon. Yksinäisyydessään ja muistoissaan elämä täynnä mahdollisuuksia, hän muodostaa siteen nuoren Pennyn (Laura Greenwood), murhatun tytön järkyttyneen ystävän kanssa – vaikka tytön isästä tulee epäilty.
Se mikä on uskomatonta Mirrenissä on se, kuinka hän suorastaan asuttaa osat, joita hän esittää: vastikään näimme hänet Elisabeth I:nä sarjassa Elisabeth, voin sanoa, että nämä kaksi sarjaa muodostavat televisionäyttelemisen mestariluokan, muinaisen ja nykyisen. Helen Mirrenin lisäksi muutkin näyttelijät suoriutuvat rooleistaan erinomaisesti. Pennynä, Laura Greenwood antoi todella upean suorituksen. Epäilemättä hänestä tulee yksi Britannian tulevista valteista näyttelijöistä puhuttaessa. Muita mainitsemisen arvoisia näyttelijöitä ovat: Stephen Tompkinson Sean Philipsinä, Gary Lewis Tony Sturdyna ja edesmennyt Tom Bell Bill Otleyna.
Viimeinen näytös on ensiluokkainen viimeinen tuotantokausi, tässä mukaansatempaavassa sarjassa. Parhaimmissa rikosdraamoissa huomio ei kiinnity juoneen eikä syyllisen etsintään, vaan keskushenkilöiden ominaisuuksiin. Ja kun, Helen Mirren hallitsee ne, on se vain bonusta katsojalle. Jännitys on saatu aikaan, ei rikosjuonen kannalta (mikä on palveleva ja yllättävä), vaan Mirrenin vaikuttavan muotokuvan voimakkaasta ja todellisesta Jane Tennisonista, joka astelee nuoralla uransa viimeisinä päivinä. Hän jotenkin onnistuu antamaan meille naisen, joka tasapainoilee hänen sisäisten enkelten ja pirujen kanssa, yrittäen olla ilman hairahduksia arvaamattomiin tai tavattomiin tekoihin. Ja se on se, mikä liimaa sinut penkkiisi.
Epäilyksen polttopiste on yksi parhaista sarjoista, mitä Britanniasta on saatu. Nyt se on päässyt maaliinsa. Sarja voi olla tehty; mutta Helen Mirrenin ensiluokkaisuus on kaukana maalista. Viimeinen näytös on yhden televisiohistorian parhaimmin näytellyn ja kirjoitetun sarjan loppu – minä jään sitä kaipaamaan. Mutta onneksi sarja on saanut arvoisensa päätöksen!
“Don’t call me “Ma’am”, I’m not the bloody Queen”.
nimimerkki: Mara
