The Triangle on Dean Devlinin, Rockne S. O’Bannonin ja Bryan Singerin tuottama kolmiosainen minisarja. Devlinin muistamme muutamasta enemmän tai vähemmän tasokkaasta yhteistyöprojekteista Roland Emmerichin kanssa. Niihin kuuluvat muun muassa Independence Day ja Godzilla. O’Bannon on ollut tuottamassa tieteissarjaa Farscape. Bryan Singerillä on sentään vähän tasokkaampi filmografia. Hän on ohjannut kaksi ensimmäistä X-Men -elokuvaa ja on mukana TV-sarja Housen tuotantoporukassa. Ohjaajan pallilla on Craig R. Baxley, joka on suurelle yleisölle melko tuntematon, eivätkä hänen elokuvatkaan mitään klassikkoja ole. Kun tällainen porukka pistetään samaan ryhmään, niin eihän siitä mitään kovin hyvää tule.
Sarja alkaa kahdella melko omituisella tapahtumalla. Ensiksi eräs 2000-luvun laiva on vähällä törmätä Kolumbuksen aluksiin. Sen jälkeen Greenpeacen jäsen Meeno Paloma (Phillips) joutuu omituiseen tapahtumaan, jossa hän on ainoa eloonjäänyt. Pian tämän jälkeen mies huomaa elämänsä muuttuneen dramaattisesti. Näistä ilmiöistä kiinnostuu myös laivanvarustaja Eric Benerall (Neill), jonka laivoja on kadonnut jäljettömiin Bermudan kolmiossa. Hän palkkaa neljä alojensa asiantuntijaa tutkimaan kolmiotta.
Jo juonensa puolesta tästä minisarjasta olisi saatu todella hyvän. Mutta valitettavasti hyvä idea tyrittiin kehnolla toteutuksella. Ensimmäinen jakso vielä lupailee melko hyvää, mutta taso romahtaa loppua kohti dramaattisesti. Tässä sarjassa on liikaa ongelmia, jotta se voisi nousta muiden 2000-luvun sci-fi -hömppäsarjojen yläpuolelle. Tuskin tästä mitään uutta Star Trekiä tai Salaisia kansioita olikaan tarkoitus tehdä, mutta silti olisi kyllä pienellä panostuksella saatu paljon parempaa jälkeä aikaiseksi.
Tällä sarjalla on samat kompastuskivet kuin monella muullakin 2000-luvun sci-fi -sarjalla. Pahimmaksi niistä koituu sarjan kliseisyys. Monet Trianglen jutuista on jo nähty ja katoamisilmiöistä on jo tehty aika monta TV-sarjaa ja elokuvaa. Triangle kärsii muutenkin pahasta ennalta-arvattavuudesta. Juuri mikään paljastus ei tullut yllätyksenä. Homman jujun kyllä arvaa jo sarjan puolenvälin paikkeilla. Myös hahmot ovat melko kliseisiä. Tutkijaryhmä on niin perinteinen kuin vain voi olla. Niissä on aina vähintään yksi kaveri, joka on äärimmäisen skeptinen, eikä usko yliluonnollisiin asioihin, vaikka näkee ne. Ja totta kai täytyy yrittää yhtä mies-nainen -paria.
Käsikirjoitukseltaan ei The Triangle muutenkaan häikäise. Dialogi on melko puuduttavaa, tosin alkaa loppua kohti olemaan koko sarjakin. The Trianglea vaivaa myös todella pahat aukot juonessa. Loppukin tuntuu melko hätäisesti kyhätyltä, eikä kaikkea edes yritetä selittää. Eihän toki kaikkea tarvitsekaan selittää, mutta lopussa katsoja on kyllä pihalla enemmän kuin tarpeeksi. Eikä asiat ainakaan vaikuta kokonaisuuteen nähden kovin loogiselta. Kässäri on selvästi tehty hieman hutiloiden.
The Trianglen toteutus on muutenkin sitä ja tätä. Sarjan efektit ovat melko kökköjä ja välillä tuntuu siltä, että ne ovat mukana vain näyttävyytensä takia, eivätkä suinkaan tukemassa tarinaa. Myös tapahtumat on onnistuttu leikkelemään niin, ettei oikein aina saa tolkkua mitä tapahtuu. Ja virheitä tässä kyllä vilisee. Varsin huvittavia ovat amerikkalaisten käsitykset maantiedosta. Muun muassa Sargassomeri on sijoitettu Etelä-Atlantille, vaikka se on Pohjois-Atlantilla. Musiikki on sentään melko hyvää.
Ei voi oikein antaa suuria kehuja myöskään näyttelijä- ja hahmopuolellekaan. Useimmat sarjan hahmoista ovat melko mitään sanomattomia. Sentään näyttelyssä on pientä yrittämistä. Laivavarustamon pomoa Benellia näyttelevä Sam Neill tekee varsin hyvää työtä. Lou Diamond Phillipsin Paloma-hahmo jää juonen kannalta todella turhaksi, eikä Phillipsin pökkelö näyttely ainakaan asiaa paranna.
The Triangle on melko tyypillistä 2000-luvun sci-fiä. Ei anna paljon mitään uutta. Hyvät hetkensä tällä on, mutta hyväksi ei tätä sarjaa pääse sanomaan. Telkkarista tai vuokrattuna tämän voi ehkä kerran katsastaa, mutta tästä ei ole DVD-kokoelman täyteeksi.
nimimerkki: Ville
