On aamuja, jolloin ei kannattaisi nousta sängystä. Toisaalta, jos mielii seikkailua, voi loppujen lopuksi olla vain parempi kerätä tarmonsa ja rynnistää uljaasti kohti tuntematonta. Star Trek -franchiseen kuuluva Voyager vie yhden federaation hienon avaruuslaivan heti alkajaisiksi kauas niiden tähtien nurkilta, joiden ympärillä kapteenit Kirk (Star Trek) ja Picard (Star Trek: The Next Generation) niittivät mainetta. Epäonnistuneen mission päätteeksi sarjan nimikkoaluksen, U.S.S. Voyagerin, miehistö havahtuu todellisuuteen verissään ja vajaalukuisena. Kapteeni Kathryn Janeway (Mulgrew) joutuu toteamaan, että koti ja läheiset ovat äkkiä käsittämättömän kaukana, eikä kartoittamattoman avaruuden alueelta yksinkertaisesti pääse minnekään ilman yhteistyötä federaation vihollisten kanssa.
Voyager on siitä harvinainen Star Trek -franchiseen kuuluva sarja, että sen ensimmäinen tuotantokausi ei ole totaalisen kömpelö. Rysähtävän alun jälkeen seurataan miehistön totuttelua uuteen tilanteeseen, mutta joka jaksossa on kuitenkin oma erillinen tarinansa. Yksi syy sille, miksi Voyagerin Star Trek -mittapuulla lyhykäinen ensimmäinen kausi on siedettävä, on taatusti se, että sarjaa olivat luomassa paljolti samat henkilöt kuin muitakin franchisen sarjoja. Voyager aloitti lentonsa oikeastaan ilmiön kultaisimmalla kaudella; Star Trek: The Next Generation oli päättynyt vuonna 1994 seitsemänteen tuotantokauteensa, ja vähemmän kehuttu Star Trek: Deep Space Nine alkanut pari vuotta aiemmin. Kun Deep Space Ninessä pysyteltiin vain tylsästi yhdellä avaruusasemalla, Voyager tarjosi uusia sekä ihmeellisiä maailmoja joka jaksossaan.
Yksistään maailmat eivät tee Voyagerista mielenkiintoista, vaan sen hahmot. Kapteeni Janeway on Star Trek -historian ensimmäinen naiskapteeni, jolle on kirjoitettu suuria kohtauksia. Toisin kuin alkuperäisessä Star Trek -sarjassa, Voyagerissa hahmojen väliset suhteet nousevat seikkailujen kanssa tasavertaiseen asemaan, elleivät toisinaan jopa ohita niitä käsittelytärkeydessä. Kate Mulgrewin tummaääninen ja tätimäisyydestään huolimatta erikoisen maskuliinen Janeway on sivummalla muun miehistön saippuaoopperasta. Hupsua kyllä, hahmon viriiliys suljetaan kaiken ulkopuolelle konventionaalisesti. Janeway ei ole Kirkin tapaan irtosuhteiden perään, vaan uskollinen Maahan, ikuisuuksien päähän, jääneelle rakkaalleen. Hän saattaa viehättää eräitä, kuten Prime Factors -episodissa esiintyvää Sikaris-planeetan Gathia (Ronald Guttman), mutta vällyjen väliin rautahermoinen Janeway ei tuttavuuksiaan seuraa. Kun Mulgrew vielä tulkitsee rooliaan yhtä paksuilla maneereilla kuin William Shatner omaa kapteeniaan vuosia aiemmin, Janeway näyttää ainakin sarjan ensimmäisen kauden perusteella ärsyttävyydessäänkin rakastettavalta johtohahmolta.
Voyagerin ensimmäinen kausi ei Star Trek -mittapuulla tarjoile erityisen omaperäisiä kohtaamisia muukalaisten kanssa. Onhan joukossa toki jumalhahmoja (kuten jaksossa Caretaker), hiukan Minority Reportin mieleen tuovia, henkirikoksia biologisesti taltioivia Baneaneja (Ex Post Facto) sekä muukalaisena omiensa keskellä elävä holografinen tohtori, jota tulkitsee mainio Robert Picardo, mutta Star Trek -universumissa nämä kaikki ovat ainakin kovimmille faneille keskitason trekkeilyä.
Aiemmin mihinkään franchisen sarjaan tutustumattoman kannattaa aloittaa vaikka juuri Voyagerin ensimmäisellä kaudella. Nykykatsojalle se ei ole niin hämmentävän psykedeelinen kokemus kuin ehkä originaalisarja Star Trekin katsominen voisi olla. Nastalla ysärilookilla, avaralla tutkimusmielellä ja asiallisen jämäkistä hahmoista (kuten vulcanilainen logiikanmies Tuvok, jota näyttelee Tim Russ) höpöihin sidekickeihin (mm. kokki ja konsultti Neelix, jona nähdään vahvasti maskeerattu Ethan Phillips) jokaiselle jotakin tarjoavalla hahmogallerialla varustettu sarja on varsin sympaattinen. Ensimmäisen kauden boksia ostavan pitää kuitenkin olla tarkkana: Voyagerin tällä kaudella on vain 16 episodia, joten jos joku kauppaa sitä samaan hintaan kuin sarjan myöhempiä kausia, hinnassa on kiskurilisää.
