Niin siinä kävi: Ricky (Robb Wells) ja Julian (John Paul Tremblay) saivat häkkituomion ja Rickyn häät Lucyn (Lucy Decoutere) kanssa menivät kiville. Mutta kiven sisällä aika kulkee myös ja Bubbles (Mike Smith) hakee yhä puvuissa olevat konnat vapauteen. Lisäksi heillä on suunnitelma, joka edellyttää rikoksen toteuttamista ja varastettua tavaraa välittää J-Roc (Jonathan Torrens) ja tämän kaveri Tyrone (Tyrone Parsons), eli ‘T’. Valitettavasti asiat ovat jokseenkin huonosti, sillä Randy (Patrick Roach) on Lucyn siippana, Sam Losco (Sam Tarasco) menetti lupansa toimia eläinlääkärinä ja on siitä pirun vihainen ja luonnollisesti Cory (Cory Bowles) ja Trevor (Michael Jackson) eivät tiedä mitään käynnistyvästä hortonomisesta projektista. Se on niin tärkeä, että Jim Lahey (John Dunsworth) on saatava taas töihin vaikka tämä on erittäin hyvissä väleissä viinapirun kanssa, mutta Ricky on myös koulun penkillä uudelleen, joten antisankareidenkin päämäärissä on ristiriitaa.
Kanadan valkoisen roskaväen näennäisdokumentti jatkaa siitä mihin ensimmäinen kausi päättyi ja jo ensimmäinen episodi kertoo huimasta parannuksesta. Henkilöhahmot ovat tarkemmin määriteltyjä ja selväksi tulee koko kauden kattavan juonen olemassaolo. Ensimmäiseltä kaudelta tutut henkilöt saavat lisää eloa ja jokaisessa episodissa oleva juoni liittyy pääjuoneen tavalla tai toisella. Mike Clattenburg lisäksi vauhdittaa näennäisdokumentaarista tyyliä hienoilla, kauniisti kuvatuilla ja dramaattisilla kohtauksilla jotka eivät ole näennäisdokumentaarisia. Jim Laheyta elävöitetään paitsi viinapirun niskalenkillä myös tuomalla ex-vaimo ja koko alueen takapiru Barb (Shelley Thompson) ja tytär Treena (Ellen Page) näkyvyyteen ja muutenkin ote on lujempi.
Kaikki näyttelijät palaavat rooleihinsa ja ovat toimivia. Robb Wells heittää Rickyn malapropismit tyylikkäästi ja Mike Smith pääsee myös näyttämään taitojaan Bubblesina, joka kokee suuren mullistuksen. John Dunsworthin olema Jim Lahey kohoaa taustamöröstä keskeisimmäksi antagonistiksi joka on hyvin inhimillinen ja lisäksi hän heittää paskakommentit jotka liittyvät paskajuttuihin. Patrick Roach ei käytä paitaa kuin poikkeustapauksissa ja se on kamalaa. John Paul Tremblay toimii monesti järjen äänenä omituisissa tilanteissa ollen keskeisen rikollisduon älykkäämpi osapuoli.
Ensimmäiseen kauteen verrattuna parannus on selkeä. Jokseenkin huvittavasta näennäisdokumentista kasvaa ajoittain huutonaurun repäisevä ja johdonmukaisesti etenevä näennäisdokumentti. Mitään elämää suurempaa draamaa ei luvassa ole, mutta joka tapauksessa [I]Roskasakki[/I] paranee huomattavasti toisella kaudella.
