Joulu on jo ovella, joten mikä olisikaan parempi elokuva iltoja piristämään kuin Musta Joulu. Nimikin sen jo kertoo, että tällä kertaa Joulupukki jakaa mieluummin risuja, lahjojen sijaan. Löpinät sikseen, sillä Mustassa Joulussa ei ole tappajapukkia, vaikka Joulu onkin valittu teemaksi. Kulttinimi Bob Clark on luonut oman näkemyksensä vuoden suosituimmasta juhlasta, jonka tarkoitus on vuosien varrella lipunut hyvinkin kauas alkuperästä, Jeesuksen syntymästä. Muutaman kauhupätkän ennen Mustaa Joulua tehnyt Clark oli varsin ansioitunut shokeeraaja, mutta tarjoaako hänen joulutarinansa shokkeja.
Joukko opiskelijanuoria on viettämässä viimeisiä päiviään kampuksella ennen joululoman alkua. Nuoret pitävät bileet, joiden jälkeen heidän on tarkoitus lähteä koteihinsa viettämään Joulua perheidensä kanssa. Juhlien aikana yksi tytöistä katoaa, ja mystinen mies soittaa heille todella rivon puhelun. Tarina muodostuu Jess -nimisen tytön ja tämän poikaystävän Peterin ympärille. Jess on raskaana, eikä halua pitää lasta, vaikka Peter tätä kovasti vaatiikin. Näinpä Peteristä epäillään murhaajaksi.
Musta Joulu on tietojeni mukaan ensimmäinen slasher. Ennen tätä elokuvaa, italialaiset olivat kuitenkin tehneet jo monta vuotta gialloja. Leffa ei silti pahemmin ammenna oppejaan gialloista tai mistään muustakaan. Se on täysin itsenäinen kokonaisuus, joka loi uuden genre. Murhahippasilla on aina kiva olla, kun saa pähkäillä kuka on murhaaja ja mitkä ovat motiivit. Siksi giallot sekä slasherit ovat minulle melkein rakkaimpia elokuvia. Ne antava paljon mietittävää, vaikka usein sortuvatkin lopussa tarjoamaan mitä kummallisimpia ratkaisuja. Mustassa Joulussa kliseiltä vältytään mainiosti. Suuri kiitos kuuluu tietysti sille, että kyseessä on ensimmäinen elokuva kyseisessä genressä, eikä kliseitä vielä ollut muodostunut. Elokuva enemmänkin loi kliseet kuin käytti niitä.
Vaikka murhaajan etsiminen onkin hauskaa, niin tässä tapauksessa se ei tee elokuvasta mielenkiintoisempaa. Paremmin edukseen toimivat häiriintyneet puhelinkeskustelut. Samalla murhaajan motiivit ja status jäävät taka-alalle. Katsojalle hän jää mieleen mielenvikaisena tapauksena, joka tekeekin hänestä normaalia murhamiestä pelottavamman. Lisäksi elokuva tarjoaa toimivaa draamaa, joka muodostuu hyvin pääosapariskunnan ympärille. Abortin ja lapsen pitämisen kanssa taisteleva kaksikko riipaisee oikeasti syvältä sisältä. Clark onnistuukin samaan näyttelijöistä paljon irti. Kulttikasvo John Saxonin näkeminen ilahduttaa aina. Hän esittää itselleen hyvinkin tuttua roolia, poliisia. Roolistaan hän suoriutuu hyvin, kuten odottaa saattoikin.
Bob Clark käyttää myös häpeilemättömästi jouluteemaa hyväksi. Joulun pitäisi olla iloinen juhla, mutta Clark vierittää ruudulle sen verta karua kuvastoa, ettei elokuva ainakaan saa oikealle joulumielle. Mustassa Joulussa kukaan ei ole turvassa. Karuimmissa kohdissa Clark kohdistaa väkivallan jopa lapsiin, joka on äärimmäisen radikaaliratkaisu. Itse olen äärimmäistenratkaisujen kannalla. Ne yleensä tekevät elokuvista muistettavia. Näin on myös tämän elokuvan kohdalla. Musta Joulu ei tee kompromisseja.
Ensimmäiseksi slasheriksi kyseessä on onnistunut elokuva. Se erottuu hyvin jälkikasvustaan. Loppuratkaisu on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas sekä karmiva yhtä aikaa. Tämä on varmastikin yksi niistä jouluaiheisista elokuvista, jonka tulen katsomaan melkein joka Jouluna. Tämä tuskin herättää kaikissa samankaltaisia fiiliksiä, mutta minulle tämä on ehdotonta kulttikamaa, jonka katseleminen joka Joulu olisi enemmänkin kuin tervetullutta.
