David Michelinien ja Todd McFarlanen luoma sarjakuvahahmo sympioottihirviö Venom on tullut tutuksi Hämähäkkimiehen yhtenä pääroistoista. Ensimmäisen kerran Venom nähtiin elokuvissa Sam Raimin ohjaamassa (Spider-Man 3: 2007) elokuvassa Topher Gracen esittämänä joka oli melkoinen ohimarssi kuten melkein koko elokuvakin. Vuonna 2018 ohjaaja Ruben Fleischer ohjasi Venomille oman sooloelokuvansa Tom Hardyn tähdittämänä. Tuloksena syntyi viihdyttävän harmiton toimintaseikkailu ja Marvel yhtiön sivutuotteena alkanut Sonyn oma sarjakuvahahmojen universumi joka keskittyy Hämähäkkimiehen taustahahmoihin. Venomin loppukohtaus teki selväksi että jatko-osa tulee ilmestymään jossain vaiheessa. Ohjaajaksi valikoitui jopa hieman yllättäen näyttelijänä paremmin tunnettu Andy “Klonkku” Serkis ja ensimmäisessä Venomissa pienen cameo-roolin tehnyt Woody Harrelson tulee esittämään yhtä tunnetuinta sarjakuvapahista sarjamurhaaja Cletus Casadya/Carnagea.
Eddie Brock (Tom Hardy) on alkanut tottua sisällään elävään sympiottiin Venomiin vaikka heidän yhteinen sävel ruokatavoista ei aina niin valoisa olekkaan. Yhdessä he ovat pitäneet lähialueen rikollisuuden minimissään, mutta mahdollisuudet mielitiettyyn Anne Weyingiin (Michelle Williams) ovat alkaneet haihtua olemattomiin. Samaan aikaan Ravencroftin vankimielisairaalassa kuolemantuomiota odottava pahamaineinen sarjamurhaaja Cletus Casady (Woody Harrelson) jonka uhreja etsitään edelleen ympäri osavaltiota pyytää tavata Eddie Brockin ennen kuolemaansa. Tapausta tutkiva etsivä Mulligan (Stephen Graham) haistaa tapauksessa jotain outoa. Kesken teloituksen Cletus päästää todellisen kaaoksen Carnagen valloileen ja lähtee etsimään mutantti Frances Barrisonia (Naomie Harris) ainoaa asiaa josta on välittänyt.
Venom: Let There Be Carnage on toimiva jatko-osa ja viihdyttävän erikoinen hybridisekoitus sarjamurhaajatrilleriä, toimintaseikkailua, kauhuelokuvaa, komediaa ja rakkauselokuvaa. Andy Serkis pitää paketin viihdyttävän hauskasti kasassa vaikka ei Venom: Let There Be Carnage ensimmäisen Venomin tavoin mikään sarjakuvafilmatisointien kärkipään elokuva ole vaan sellainen kertalleen menevä räiskis ja mäiskis rymistely mukavan sekopäisellä asenteella varustettuna. Andy Serkisin luomat toimintakohtaukset joissa visvaiset örvelöt Venom ja Carnage ottavat yhteen ovat visuaalisesti komeita joita korostaa näyttävät pienellä body-horror seoksella maustetut muodonmuutokset ihmisestä-sympioottihirviöön. Korkeammalla ikärajalla jota jossain vaiheessa jopa huhuiltiin? tästä olisi voinut saada vieläkin mehukkaaman hirviösekoilun.
Ensimmäisenkin Venomin käsikiroittanut Kelly Marcelin kynäilemä Venom: Let There Be Carnage antaa hahmoilleen sopivasti aikaa tarinan keskellä jota ei tällä kertaa ole turhaan pitkitetty. Erityisesti Eddie Brockin ja Venomin välinen sanailu ja naljailu toisiaan kohtaan saa pari kertaa hymynsuupieliin. Samalla Venom: Let There Be Carnage on hassu kuvaus rakkaudesta ja siitä mitä on valmis tekemään tavoittaakseen elämän ihanteensa. Ensimmäisen Venomin tavoin myös Venom: Let There Be Carnagen loppupuolelle on varattu yllätyskohtaus joka tulee muokkaamaan ja viemään eteenpäin Sonyn sarjakuvafilmatisointien universumia.
Venom: Let There Be Carnage on ehdottomasti Tom Hardyn ja Woody Harrelsonin show. Tom Hardy jatkaa erinomaisesti Eddie Brockin ja Venomin roolissa heittäen muutaman osuvan huumoriläpän. Woody Harrelson ottaa psykopaatti Cletus Casadyn roolista kaiken irti tutuilla maneereillaan ja nousee astetta paremmaksi sarjakuva pahikseksi. Stephen Graham saa muutaman toimivan hetken tapausta tutkivana etsivänä. Michelle Williams ja Naomie Harris tuovat tarinaan ripauksen sähköä Eddie Brockin ja Cletus Casadyn ihastuksina. Reid Scott ja Peggy Lu käyvät uusimassa roolinsa Anne Weyingin miesystävänä ja kauppias Mrs Chenina.
Kokonaisuutena Venom: Let There Be Carnage on ensimmäisen Venomin tavoin harmiton hirviösekoilu rymistely joka on täysin Tom Hardy ja Woody Harrelson kaksikon näytös show.
