Craggy Island on saari Irlannin länsirannikolla. Irlanti on valtaosin katolinen maa. Katolinen kirkko on keskusjohtoinen ja Craggy Islandin seurakuntaa hallinnoi kolme pappia. Ensimmäinen heistä on Ted Crilly (Dermot Morgan), Dougal Maguire (Ardal O’Hanlon) on toinen ja pisteenä iin päällä on Jack Hackett (Frank Kelly). Dougal on rajoittuneesti naiivi hölmö jonka todellisuudentaju on aika rikkonainen, Jack on marinoinut elimistönsä vakuuttavalla määrällä etanolia ja Ted on jokseenkin ainoa järjissään oleva persoona ja viskattu saarelle eräiden kadonneiden rahojen vuoksi. Trion taloutta hoitelee rouva Doyle (Pauline McLynn) ja hän pitää teen tarjoamisesta. Peräjunttilan pappilaan juuttuneet epäonnistujat ovat komedian lähtökohtana ja samaa huumoria revitään myös sivuhahmoista joiden hupikruunu (Allekirjoittaneen mielipide) on piispa Len Brennan (Jim Norton) joka kulkee ovista avaamatta niitä ja saa potkun perseelleen.
Kekseliästä nimeä [I]Isä Ted[/I] kantava komedisarja on todellista kansainvälistä yhteistyötä. Se on brittiläisen yhtiön tuottama, mutta sen näyttelijät, käsikirjoittajat ja miljöö ovat erittäin irlantilaisia, joten ääriperinteisestä brittihuumorista ei ole kyse. Ensimmäinen hyvä piirre isä Tedin toilauksissa on huumorin yleismaailmallisuus. Vaikka sarjan päähenkilöt ovat pappeja ei hahmojen ammattia erityisemmin vatvota. Ted, Dougal ja Jack ovat yleisinhimillisen huvittavia hahmoja joiden ainoa tervejärkinen persoona joutuu luovimaan kahden ääliön aiheuttamissa ongelmissa ja aiheuttaa niitä itsekin pyrkiessään pakoon metaforisesta helvetistään. Luonnollisesti triosta huolehtiva rouva Doyle on myös hupaisa hahmo yliampuvasti huolehtivan sorsamuorin elkeineen. Päähenkilöiden lisäksi sarjassa poikkeaa myös vakuuttava lauma auktoriteetteja, virkaveljiä ja ihan vain paikallista asujaimistoa. Toinen hyvä piirre ja se mikä antaa koko sarjalle miellyttävän jälkimaun on sen lämpimyys. Jokaisessa hahmossa on jokin koominen piirre ja sarjan vakaa keskipiste ei myöskään ole immuuni säännölle.
Dermot Morgan on nimiroolin järkevä persoona ja piispa Brennania aiheesta pelkäävä pappismies joka ei ole kovinkaan pyhä. Hän on pääasiassa komedian [I]straight man[/I] ja antaa pöhkömpien hahmojen toheltaa. Paitsi silloin kun Ted itse on tohelona. Ardal O’Hanlon on ehtymättömän optimismin ja avomielisyyden ääni joka ei ymmärrä itse asiassa mistään mitään. Frank Kelly on pappistrion puhtaasti koomisin hahmo ollen kiroileva, wiinaa hörsivä ja erittäin törkeä persoona jonka keho kestää jos jonkinlaiset korvikkeet. Pauline McLynn pitää huolen epäonnisesta triosta ylihuolehtivan ankan elkein. Sivurooleista erityisen voimakkaasti jää mieleen Jim Nortonin raivokkaasti tulkitsema piispa Brennan jonka sanavalinnat eivät pelaa ammatin kanssa yhteen. Kokonaisuutena näyttelijät ovat rooliensa tasalla ja roolit ovat pääasiassa hupsuja.
Kokonaisuutena [I]Isä Ted[/I] noudattaa brittikomedian periaatteita siinä että vahingonilo on komedian perusteena ja päähenkilöille on helppo nauraa. Lisäksi se tietty peräjunttilan eksoottisuus varmistaa kaiken menevän pieleen ja isosti.
[I]Feck off![/I]
