Vuodesta 2007 Helsingin Sanomien lukijoita viihdyttänyt – ja ravistellut – Fingerpori kääntyi vuonna 2019 aiemmin näyttelijänä ansioituneen Mikko Koukin ohjauksessa elokuvaksi.
Kaupunginjohtaja Homelius (Kari Väänänen) yrittää pitää kaupungin pyörät pyörimässä, mutta eihän siitä tahdo tulla oikein mitään. Vaimo on häipynyt ja vienyt koirankin mukanaan ja media tulkitsee miehen jokaisen teon ja sanan väärin.
Sekatyömies Allan Kurma (Aku Hirviniemi) etsii jatkuvasti uutta työpaikkaa ja yrittää viritellä suhdetta päihdeongelmaiseen lähihoitaja Päivi Kankkoseen (Pirjo Lonka), kavereiden kesken Krapula-Päiviin, mutta jokseenkin vaihtelevalla menestyksellä.
Heimo Vesa (Santtu Karvonen) nauttii avioelämästä Irma-vaimon (Linda Wiklund) kanssa, kunnes anoppi (Marja-Leena Kouki) muuttaa saman katon alle muistelemaan vanhoja. Onneksi Heimo saa apua Jeesukselta (Miska Kaukonen).
Reipassanainen kahvilaemäntä Riitta (Jenni Kokander) puolestaan kommentoi maailmanmenoa jäljittelemättömään tyyliinsä. Yksinäisyys alkaa vain kaihertaa naisen mieltä, mutta saadaanko hänestäkin päivässä rakastettava?
Myönnän, että epäilin Fingerporin sopivuutta elokuvaksi alusta asti – ja nyt tiedän että epäilyt eivät olleet turhia. Huteralle pohjalle kyhätty irtosketsikokoelma tuskin naurattaa edes niitä, joille Pertti Jarlan tuotanto ei ole ennestään tuttua, eikä edes Teflon Brothersin yhdessä Kalevauva.fi:n kanssa esittämä Juhannussimaa-kappalekaan onnistu juuri pelastamaan kokonaisuutta, vaikka onkin sanoitettu hyvin.
