On ihan kohtuullista myös varoittaa asiasta tietämättömiä; ei tämä ei ole elokuva teille. Voin myös varoittaa niitä jotka piditte ohjaaja moodysonin edellisistä teoksista; ei tämä elokuva ole teillekkään. Lukas Moodysonin uusin pläjäys kääntää ohjaajan alkuasetelmat täysin päälaelleen. Tai oikestaan se kääntää kaiken ylösalaisin ja nurinniskoin niin että kaikki sisälmykset purkahtavat mukavasti silmien eteen. Kun silloin joskus yltiönostalgiset, mutta loistavat Kimpassa (Tillsammans) ja Fucking Åmål saivat liikuttuneen haltioituneeseen tilaan, tekee Reikä sydämessäni katsojalle vastakkaisen reaktion. Se on epämiellyttävä ja vastenmielinen, anarkistinen veto, joka ei sovi kaikille vaikka kaikkien se tulisi katsoa.
Elokuva sijoittuu lähiössäsijaitsevaan huoneistoon jossa kolme henkilöä kuvaa halpispornoleffaa rajoja rikkoen. Kaksi miestä ja nainen nimeltä Tess ovat kokeiluidensa vankeja, normaali maailma tuntuu jopa vastenmieliseltä paikalta. Huoneiston isännän poika on sulkeutunut huoneeseensa pakoon sairasta maailmaa jonka rajat kulkevat vielä lähempänä – oman huoneen ovella.
Moodysonin tapa tehdä elokuvaa toimii tälläkin kertaa, mutta todellakin päinvastaisesti kuin aiemmin. Etäisesti se tuo mieleen Trierin dogmapläjäyksen Idiootit. Nyt päästetään mopo käsistä ja annetaan palaa. Osittain liiankin improvisoidun oloinen meininki tuntuu käsinkosketeltavan todelta, sen vuoksi sen katsominen tuntuu erityisen vastenmieliseltä. Lisäksi elokuvan leikkaukset ovat häiriintyneitä pätkiä maustettuna erilaisillä välähdyksillä esim. tekovaginan silpomista tai naisen genitaalialueen leikkauskuvastoa säestettynä häiritsevällä teollisuusmölinällä.
Elokuva on selvästi huuto kaikelle nykymaailman epäkohdille. Osansa saa kaikki mahdollinen kaupallisuus (kaikki tuotemerkit on sutattu), pornoteollisuus, Tosi-TV (Big Brother), miehet jne, jne – merkityksellisyyttä voi vain hakea. Moodyson haluaa sanoa jotain vai haluaako!? Kaikki ovat emotionaalisesti epävakaita, miehet sadisteja ja nainen olosuhteiden armoilla? Tällaisen katsominen laittaa kyllä miettimään asioita kuin itse elokuvan tekijöiden motiivejakin.
Jotain voi päätellä myös siitä että Hesarin Nyt-liitteen elokuvakriitikko myöntää leffa-arvionsa lopussa lopettaneensa elokuvan kesken. Olisiko työ pitänyt kuitenkin hoitaa loppuun? Voin kyllä sanoa että heikommat kyllä saavat osansa jo alussa, tässä elokuvassa sinänsä ei ole esim. juonta jonka myötä saavutettaisiin jotain, ehkä saavutus tapahtuu katsojien päässä jos ylipäätään mitään on saavutettavissa.
