[movie]Prinsessa Ruusunen[/movie] on satujen klassikko ja sen yksiulotteisen suurenmoinen ja pahantahtoinen [I]Maleficent[/I] (Angelina Jolie) oli aikoinaan jotain muuta. Hän oli keijujen kuningaskunta Moorsin valtiatar ja luonnollisesti naapuroivan kuningaskunnan välille syntyy skismaa ja yrmeä kuningas Henry (Kenneth Cranham) on syynä siihen. Petos kuitenkin on voimaa suurempi ja aikoinaan Maleficentin kanssa ystävystynyt prinssi Stefanus (Sharlto Copley) on petturi. Petosta seuraa kosto ja Diaval-korppi (Sam Riley) saa palvella Maleficentin siipinä. Vastasyntynyt Aurora (Elle Fanning) saa lahjan kuokkavieraalta: uni mihin hän vaipuu satuttaessaan kätensä värttinään ja lopullisena ironiana hän herää vain tosirakkauden suudelmaan. Satunsa lukeneet tietävät miten siinä sitten kävi.
Jos kyseessä on ehtymättömän kaunan ikoni niin mustaan pukeutunut ja käyriä sarvia kantava Maleficent on juuri sitä ja Disney-yhtiön yritys esittää vanhan sadun kääntöpuoli toimii visuaalisesti erinomaisen hyvin, joskin suureen tarinakuvaan se ei anna mitään uutta. Katsojalle tulee ilmi miksi kuningas oli niin typerä että jätti lähistöllä asuvan noidan/velhottaren/keijun/minkä tahansa pois kutsuvieraiden listalta vaikka em. noidalla/velhottarella/keijulla/millä tahansa on tarpeeksi voimaa vääntää kuningaskunnan pallit solmuun ja Maleficent nauttii jokaisesta hetkestä jolla hän niin tekee ja hänellä on iso syy tehdä niin. Ohjauksesta vastaava Robert Stromberg saa leffan kuvankauniiksi ja fantastiseksi saduksi, mutta lähdemateriaalin henkilödraaman onttous antaa sille heikkoutta.
Angelina Jolie on nimiroolissa ja parhaimmilaan hän ruumiillistaa jotain maagista ja ihmismielelle vierasta. Erityisen hienoa on se että Jolie pysyy hienovaraisena kun sitä tarvitaan ja antaa teatraalisen naurunkäkätyksen kaikua kun sitä tarvitaan ja tämän maski alleviivaa Maleficentin epäinhimillistä kauneutta. Parhaimmilaan Jolie herättää ehdotonta pelkoa ja heikoimmillaan hän on pelkkä pelätti. Onneksi käsikirjoitus rakentaa Maleficentin moniulotteiseksi hahmoksi joka kohtaa omien voimiensa rajat ja oppii että joitakin päätöksiä ei voi peruuttaa – niiden kanssa on vain elettävä. Elle Fanning on ihastuttavan naiivi Aurora ja Sharlto Copley on kuningas joka saa koko hallituskautensa ajan katua petosta mitä hän ei vienyt loppuun asti kun hänellä oli tilaisuus. Ainoastaan nimiroolissa on moni-ilmeisyyttä ja muut roolit ovat pelkkiä liikkuvia lavasteita.
Hienosta ulkoasusta ja hyvästä lähtökohdasta huolimatta [I]Maleficent[/I] jäi hieman ontoksi kokemukseksi. Säälimätön nimiolio on harmillisen passiivinen omassa elokuvassaan, mutta hänen voimansa, raivonsa ja murheensa tekevät hänestä traagisen.
