Kulkurin elämä ei aina ole helppoa. Ainakaan jos hän sattuu osumaan samaan junaan Shackin (Ernest Borgnine) kanssa. Mies nimittäin vihaa kulkureita sydämensä pohjasta eikä pelkää mäjäyttää heidän sormiaan vasaralla murskaksi. A No. 1 (Lee Marvin) ei kuitenkaan pelkää Shackia ja esittääkin tälle haasteena pääsevänsä hänen junassaan salamatkustajana koko matkan alusta loppuun. Kiivas vedonlyönti alkaa muiden kulkureiden kesken onnistuuko Number One yrityksessään vai ei. Missiota yhtäältä sekä vaikeuttaa että auttaa toinen, häntä huomattavasti nuorempi kulkuri nimeltä Cigaret (Keith Carradine), jolla on vielä paljon opittavaa salamatkustamisesta, mutta tästä huolimatta rautainen itsevarmuus.
Julmat, vahvat ja röyhkeät, alkuperäiseltä nimeltään Emperor of the North Pole, petailee kutkuttavat asetelmat muikealle kaksintaistelulle, jossa panokset ovat, ei yhtään enempää tai vähempää, kuin toisen osallistujan henkiriepu. Heti ensi alkuun on todettava ettei leffa olisi likimainkaan näin hyvä ilman Borgninea. Mies on sadistisessa roolissaan suorastaan pelottava. Hän loihtii välillä kasvoilleen sellaisen virneen, minkä katsominen jo yksistään puistattaa. Lee Marvinin kulkuri tarjoaa hänelle kuitenkin oivan vastavoiman. Ovela, miltei kaiken jo nähnyt maantienkiertäjä tuntee Shackin maineen sekä osan tempuista eikä itsekään jää avuttomaksi taiston myllerryksessä. Synkäksi yltyvässä tarinassa Carradinen sivuhahmon rooliksi jää hienoinen keventäminen, minkä sinänsä ymmärtää, joskin välillä hahmon hetkittäinen urpous oli lähellä ylittää ärsytyskynnyksen.
Filmi on hienosti kuvattu ja tarjoaa tällä saralla monia tunnelmallisia kohtauksia. Muutoinkin pätkässä on asenne kohdallaan eikä hetkeksikään tyystin pysähdytä. Juonen riemuvoittoa tältä on turha odottaa, mutta käsillä olevat ainekset on upotettu niin messevään muottiin ettei valittamisen aihetta ole. Mielenkiintoisesti kuvatut junakohtaukset pistävät pohtimaan miten otokset itse asiassa tehtiin. Joka tapauksessa muun muassa likaisen tusinan ohjannut Robert Aldrich osoittaa jälleen kykynsä ja tarjoilee katsojille taidolla taltioituja kuvia yhdistettynä erinomaiseen ääniraitaan.
Pientä valituksenaihetta voi hakea siitä miksei Shackin kulkurivihaa kunnolla selitetä tai kuinka muutamassa kohtaa on mahdollista selvitä liki naarmuitta vaarallisen näköisistä tilanteista. Tällaisten pohdiskelujen sijasta kehoitan kuitenkin nauttimaan elokuvasta, sillä uskon tämän toimivan muillekin kuin vain toiminnan tai junien ystäville. Epätavallinen aihe, Borgninen huikea esiintyminen ja tyylikäs kuvaus ovat ehdottomasti tämän leffan valtteja. Harvoin myöskään ilmapiiri pysyy näin tihentyneenä koko katsomiskokemuksen ajan. Pidin myös siitä ettei leffa ”pakota” valitsemaan puolta. Shack on toki enimmän aikaa kahjo kuin pullosta tullut, mutta Number One on myös jokseenkin epämiellyttävä persoona. Yhtä kaikki lopputulemana on tunne, josta ei tiedä kumman haluaisi päihittävän toisen.
Loppukateettina neljä tähteä. Erittäin viihdyttävä tapaus, jossa kaksi huippunäyttelijää pääsee kurmoottamaan toisiaan oikein kunnolla. Kyllähän sitä olisi mielellään katsonut pidempäänkin.
