Ensimmäinen Ritarikunta ja sitä komendanttaava Kylo Ren (Adam Driver) kovasti pistävät kenraali Leia Organan (Carrie Fisher) johtamalle kapinaliitolle päähän ja ennestään vinot voimasuhteet menevät lopullisesti nurin Veljeskunnan saadessa haltuunsa kokonaisen laivaston planeetantappajia ja nämä ovat kiltin Vaari Palpatinen (Ian McDiarmid) pyyteettömiä keisarpäivälahjoja. Orpotyttö Rey (Daisy Ridley), Poe (Oscar Isaac) ja muut näkyvämmät resuajat loikkaavat rähinään mukaan ja jopa vanha Lando Calrissian (Billy Dee Williams) pulpahtaa naftaliinisäiliön pinnalle Skywalkerin kolmen sukupolven saagan saapuessa loppuun ja Luke Skywalker (Mark Hamill) ei katsojien suureksi harmiksi kaiva esiin vihreää hiusväriä vaikka onkin kärttyisä ukko mörkönäkin.
J.J. Abrams laittoi junan liikkeelle, meni ravintolavaunuun hyvin ansaitulle pintille ja joutui pikapikaa palaamaan takaisin ohjaajan paikalle sijaisen ohjattua junan metsään. Hirvittävällä työllä, tuskalla ja epätoivon hiellä ukko alkoi korjaamaan syntynyttä sotkua ja Skywalkerin sukujuna saapuu aikataulun mukaisesti asemalle, mutta kaikki nopeusrajoitukset rikkoneena ja kaikki mahdolliset liimat, niitit, ompelulangat, kettingit ja ronskiotteiset jermut on haalittu pitämään se kasassa. Paraskaan tekniikka ei auta haudan kutsuttua ja monet hienoista aineista alkavat juonipunokset jäävät irrallisiksi rimpsuiksi ja vuoristoradan tavoin vaappuva tunnelma ei myöskään paranna asiaa. Pätevä ohjaaja on joutunut tuprean pyykkivuoren hautaamaksi ja voi vain kahmia vähiten romuttuneet jämät talteen ja Shakespeare-metodiakaan ei uskalleta käyttää vaikka sen tehokkuus pääteasemana on kiistaton.
Kolmannen episodin saapuessa on melkoisen turhaa alka eritellä pääroolittajien suorituksia, sillä niitä ei voi moittia. Adam Driver on maskin taakse piiloutuva ja heikkouttaan häijyydellä piilotteleva mies ja Daisy Ridley on ilmiselvä messiashahmo vaikka hyvin lyhyen aikaa näyttää kääntöpuolensa johon hieno sukunimi viittaa. Ian McDiarmidin läsnäolo antaa tarinaan epätoivoisen hajun, mutta ukko kanavoi perverssiä pedofiili-Palpatinea melkoisen vastenmielisellä otteella ja varmasti tarkoituksella. Billy Dee Williams tuo mukaan välitöntä elinvoimaisuutta ja vähempää ei voi odottaa. Carrie Fisher ja Mark Hamill ovat pieninä arvovallan lisääjinä ja juuri sitä heidän pitää tehdä. Suureksi harmiksi nopea tempo ja leffan asema viimeisenä episodina ei anna paljoakaan tilaa hahmokehitykselle ja uusiakin hahmoja saapuu tarinaan vaikka ovat ehkä lymyilleet taustalla.
Vakuuttavaan mittaan on survottu aivan liikaa juonta ja sen takia ne roiskuvat ympäristöön leffan alkaessa liikkua, mutta mukana on myös oikeasti sykähdyttäviä draamahetkiä, rajua toimintaa käsikähmässä ja etäältä ja ennen kaikkea se päättyy kosteusfarmille jonka (nyt) yksinäinen asukas on vanhempansa menettänyt, hienon sukutaustan omaava ja maanläheisesti lujan moraalin omaava. Moninaisilla elementeillä ja epätoivon ratkaisuilla J.J. Abrams saa sukusaagan jokseenkin koherenttiin päätökseen ja se oli varmasti ukon ainoa päämäärä.
