Elokuvan tarkoitus on yleensä pääosin olla viihdyttävä ja irroittaa katselijansa aivan omaan maailmaansa, jonka elokuvan on illuusiona tarkoitus luoda.
Yleensä tositapahtumiin perustuvat tai oikeassa reaalimaailmassa olemassa-eläneiden ihmisten elämistä kertovat tarinat ovat valkokankaalla tottakai hyvinkin romntaisoituneis-painotteisia. Rikos-genren elokuvat ovat saaneet innotteita paljonkin oikean elämän rikollispiireistä vaikuttaneista organisaatioista, ja ykittäishenkilöistä, -toimijoista.
Al Capone lienee kautta aikojen tunnetuin gangsteri. Dillinger and Capone -elokuvassa Al Caponen roolin on saanut osakseen Oscar -palkittu F Murray Abraham, joka on näytellyt ennen vuonna 1995 valmistunutta ”Dillinger And Capone” -elokuvaa mm. Al Pacinon tähdittämässä klassikossa Arpinaama (Scarface).
Wall Street -elokuvassakin esiintynyt Martin Sheen, joka näyttelee toista miespääosaa tässä elokuvassa, John Dillingeriä, saa aloittaa toimensa ikään kuin ”puhtaalta pöydältä”, kun FBI ampuu tämän veljen luullen tätä Dillingeriksi. Al Caponen päästyä vankilasta, tämä alkaa ottamaan haltuun jotain, mikä kuuluu hänelle hänen itsensä mielestä, ja pankkiryöstöjä tehtailleen sittemmin ennen yhteistyökumppanutta Al Caponen kidnapattua tämän vaimon ja pojan maaniljeäksi siirtyneen John Dillingerin kanssa yhteistyö alkaa jonkinmoisella kiristysmetodilla/tarjouksella -liiketaloustermein.
Mitä muutakaan Al Capone pyytää lojaalisuutta Dillingeriltä siinä, mitä tämä on osannut parhaiten: Tämän olisi tehtävä historian suurin ja vaarallisin pankkiryöstö. Panoksena vaakakupissa on oma vaimo ja poika, eli niinkin läheinen asia, kuin oma perhe. Vaihtoehtoja jää vain yksi.
En ole perehtynyt sen erityisemmin Al Caponen -henkilökuvan historiaan reaalimaailman dokumenttien valossa, mutta ”Dillinger and Capone” -elokuva esittää Al Caponen sekopäisenä julmana kostonhimoisena tappajana, joka ei kaihda keinoja bisneksissään ja ihmishenkikään ole juuri arvoltaan suuri. Al Caponen sekopäisyyskin nousee esiin elokuvan aikana, mies, jolla oli varmaan 1930 -luvun Amerikan gangsterimaailman tunnetuimmassa kaupungissa Chigagossa varaan vaikutusvaltaa enemmän Amerikan talouteen, mitä istuvalla presidentillä, tai valtioinvarainministerillä?
Elokuvan tarjoama kuva Al Caponesta verraten muiden TV-elokuvien/sarjojen ja valkokangaselokuvien tarjoamaan Al Caponen maailmaan on yhtenevä esittää mies kovaotteisena keinoja kaihtamattomana edes ihmishenkiä säästämättömältä oman edun tavoittelijana.
Vaikka Al Capone kerrotaan kuolleen Syfilikseen, ja sittemmin Dillingerin poikapuolen ”John Dalton” -nimellä haudattuun mieheen 1970-luvlla vanhuuteen kuolemisen jälkeen, eli John Dillinger, jota FBI piti ammuttuna miehenä, koki myös omalla tavallaan humaanin lopun. Pahalla ei ole aina epäinhimillinen loppu erityisestikään elokuvassa. Kokeehan Kummisetä -trilogiassakin perheen päänä esiintyneet Donit Marlon Brando ja läpimurto-roolin valkokankaalla 1973 tehnyt Al Pacino oman elämäntarinansa osalta humaanin lopun gangsterielämässään elokuvan tarinankerronnan osalta.
Like wise guy said, elokuva on verrattain lyhyt gangesterilegendasta innoitteen ja inspiraation saaneesta elokuvasta, mutta tämä elokuva on rikos-genren ystävänä viihdyttävä katseltava, ja se vaikuttaa tuoreelta jopa ensi kertaa sen nähneenä 25/26 -vuotta tuotantovuoden jälkeen. Ehkä tätä voi tehdä sen johtopäätöksen, kun rikosmaailman aiheeseen tarttuu oikeat tekijämiehet, elokuvan on vaikea epäonnistua tavoittamaan katselijansa mielenkiinnon?
