No niin, tulipahan katsottua muutaman vuoden takainen, Clive Staples Lewisin romaanin pohjalta tehty kohuttu ja kehuttu elokuva. Vuonna 2005 Walt Disney Pictures ja Walden Media yhdistivät voimansa, ja tuloksena syntyi hienon näköinen fantasiaseikkailu, joka teki katsojan sanattomaksi upeilla tehosteilla ja henkeäsalpaavalla jännityksellä. Tässä se tulee, tättärätää: kyseessä on Narnian Tarinat – Velho ja Leijona.
Juoni menee kutakuinkin näin: neljä sisarusta, Edmund (Skandar Keynes), Lucy (Georgie Henley), Peter (William Moseley) ja Susan (Anna Popplewell) lähetetään pois Lontoosta pommitusten takia. Heidät kuskataan professori Kirken (Jim Broadbent) luokse. Tylsältä vaikuttava aika talossa saa aivan uuden käänteen, kun lapset löytävät reitin Narniaan, taikamaailmaan, jossa vallitsee ikuinen talvi. Tähän on syypää erikoisen hyytävä Valkea velho (Tilda Swinton), joka pitää koko Narniaa komennuksessaan. Pian käy kuitenkin ilmi, että Narnian oikea kuningas, salaperäinen Aslan-niminen leijona (Liam Neeson) on palannut – ja sota voi alkaa. Tällä kertaa vain fantasiamaailmassa.
Skandar Keynes on loistava roolisaan hieman petollisena Edmundina, ja onnistuu vakuuttamaan oikeasti kuvatessaan hahmonsa sisäistä kamppailua. Georgie Henley taas näyttelee Lucya sopivan lapsekkaasti. William Moseleykin on kohtuullinen sankarillisena Peterinä, samoin Anna Popplewell Susanina. Tilda Swinton on erinomaisen jäätävä, ja Liam Neeson karjuu suhteellisen hyvin. Andrew Adamsonin ohjaus taas on vähän tönkköä, muttei kuitenkaan aivan huonoimmasta päästä. Musiikkikin on ihan kelvollista.
Ikävä kyllä tarina hyvien näyttelijöiden rinnalla kulkee huonosti. Kohtauksia venytetään liikaa, ja monet kirjan hienot taistelukohtaukset on pilattu liialla hidastelulla. Käsikirjoitus on hyvä, ja noudattaa alkuperäisteosta melko hyvin, mutta toteutus pääosin huono. Lopputaistelu oli muuten hieno, mutta ratkaiseva kohtaus floppasi. Tämä on tehty yli kaksituntiseksi, vaikka toimisi vallan hyvin puolitoistatuntisena.
Itse pidän Clive Staples Lewisin kirjasta, ja petyin huomattuani, ettei filmi ole todellakaan opuksen veroinen. Elokuvaan on kuitenkin selvästi panostettu, ja se on hyvä asia. Vaikka leffa onkin huono, niin ruudun läpi näkee kyllä, että tässä on yritetty tosissaan, eikä vain väsätty jotain puoliunessa. Siitä plussat. Kuitenkin Velho ja Leijona ei lunasta ennakko-odotuksia (ainakaan tältä hepulta) ja on selvästi kirjaa huonompi. Suosittelen kirjasen lukemista ennemmin kuin leffan katsomista.
