Salapoliisi Sherlock Holmes on ollut elokuvateattereiden ja tv-ruutujen vakiokasvo jo useiden vuosikymmenien ajan. Viime vuosina yleisö on katsellut Guy Ritchien ohjaamia ja Robert Downey Jr.:n tähdittämiä Sherlock Holmes-elokuvia valkokankaalta tai Benedict Cumberbatchin sanavalmista ja antisosiaalista nykypäivän Holmesia televisiosta. Tuoreimmasta Holmes-kattauksesta vastaa ohjaaja Bill Condon yhdessä näyttelijä Ian McKellenin kanssa. Elokuvassa Mr. Holmes on tarjolla aivan erilainen kurkistus legendaarisen mestarietsivän elämään.
Eletään vuotta 1947 ja Eurooppa on aloittanut toipumisensa sodan kauhuista. Lontoon kuuluisin yksityisetsivä Sherlock Holmes (McKellen) on saavuttanut kunnioitettavan 93-vuoden iän ja viettää jo useamman vuosikymmenen mittaisiksi venyneitä eläkepäiviään omistamassaan maalaistalossa. Dementia on hiipinyt Sherlockin vaivaksi, mutta mieltä piinaa yhä selvittämättömäksi jäänyt viimeinen mysteeri lähes kolmen vuosikymmenen takaa. Holmesin hoitaessa mehiläisiään etsivän arjesta huolehtii napakka taloudenhoitaja, leskirouva Munro (Laura Linney), jonka nuoren Roger-pojan (Milo Parker) kanssa Holmes ystävystyy. Rogerin innoittamana Sherlock yrittää vielä kerran avata mysteeriä epätoivoisesta aviomiehestä (Patrick Kennedy) sekä hänen salaperäisestä vaimostaan (Hattie Morahan).
Siinä missä Ritchien Holmes-elokuvat tarjoavat vauhdikasta toimintaa tai BBC:n Sherlockissa Baker Streetin kuuluisin asukki laukoo totuuksia sarjatulella on Mr. Holmes täysin eri muotista luotu. Mitch Cullinin romaaniin ”A Slight Trick Of The Mind” pohjautuvassa elokuvassa tarina etenee todella rauhallisella tahdilla, eikä viimeisen mysteerin ratkaiseminen ole varsinaisesti edes keskiössä. Tai onhan se, mutta avaamista vaativa mysteeri lienee sittenkin Holmes itse, eikä hänen vihollisensakaan ole tällä kertaa Moriarty vaan ikääntyminen, jota ei nerokkainkaan etsivä kykene pysäyttämään. Mr. Holmes tarjoaa katsojalle ikkunan, josta pääsee kurkistamaan iltaruskonsa aikaa elävän, yksinäisen etsivän sisimpään, jota repii se tosiseikka, että miehen kuuluisin työväline eli veitsenterävä järki on vääjäämättä rappeutumassa.
Condonin elokuva rakentuu täysin Holmesin hahmon ympärille, joten Sir Ian McKellenin harteilla on melkoinen painolasti. Hän selviytyy haasteesta komeasti ja elokuvasta muodostuu pitkälti kokeneen näyttelijän bravuuri. McKellen on erinomainen niin yli ysikymppisenä Sherlockina kuin myös kolmekymmentä vuotta nuorempanakin. Konkarinäyttelijä tavoittaa hienosti ikääntymisen tuskan Holmesin haparoidessa arkisissakin askareissa. McKellen ei silti tee Holmesistaan hupaisaa vanhuuden höperöä, joten katsojan ei tarvitse epäillä, etteikö vanha etsivämestari enää hallitsisi alaansa. Nimet ehkä karkaavat jo mielestä, mutta terävät havainnot kuljettavat Sherlockia silti lähemmäs hänen kipeästi kaipaamia vastauksiaan. Kokonaisuutena Mr. Holmes on todellinen näyttelijäntyön mestarikurssi. Sivuosien näyttelijät jäävät väistämättä McKellenin varjoon, mutta onnistuvat siitä huolimatta hienosti. Laura Linney luo taloudenhoitajasta moniulotteisen hahmon ja Milo Parker kerää pisteitä nuoren Rogerin osassa. Salaperäisen naisen roolissa Hattie Morahan on vangitsevan eteerinen.
Mr. Holmes nousisi erinomaiseksi elokuvaksi, mikäli tuotannon muut osat yltäisivät loistavien näyttelijöiden tasolle. Ohjaaja Condon taustavoimineen hyytyy kuitenkin kalkkiviivoille. Elokuvan hidas tempo ei ole varsinainen heikkous, sillä tarina etenee lähes koko ajan. Aavistuksen verran napakampi kerronta olisi silti tehnyt kokonaisuudelle hyvää. Taidokkaasti luotu henkilökuva jää myös kaipaamaan jännitystä tai edes todellista arvoituksellisuutta, joka olisi tuonut elokuvaan tarvittavaa kipinää. Tarinan käänteet eivät missään vaiheessa yllätä, joten jos McKellenin ja kumppanien suoritusten seuraaminen ei sytytä, niin katsomiskokemus voi jäädä hieman haaleaksi. Käsikirjoituksesta vastannut Jeffrey Hatcher kompuroi ollessaan liian uskollinen alkuperäiselle romaanille. Elokuvassa liikutaan eri aikakausilla aivan kuten kirjassakin, mutta takaumat ja ajoittain takauman takaumatkin hajottavat kerrontaa ja tarina poukkoilee hetkittäin kömpelösti. Condonin ohjauksessa lupaavista aineksista kehittyy lopulta lähinnä laadukkaan melankolinen versio brittiläisestä tv-draamasta. Siinähän ei sinällään ole mitään vikaa ja Mr. Holmes on aivan kelvollinen leffa. Katsomiskokemus jää silti ohueksi ja vajavaiseksi. Condonin kyvyt olisivat riittäneet paljon särmikkäämpäänkin kokonaisuuteen.
