Ensimmäisellä kaudella Life on Marsin Sam Tyler (Simm) juuttui itselleen mysteerinä pysyneestä syystä 1970-luvulle. Siellä miehet ovat äijiä, virkavallalla nyrkit puhuvat ja naiset vetäytyvät kotilieden lämpöön. Samille, 2000-luvun poliisille, siirtymä oli järkytys. Toisen kauden alussa Sam yrittää edelleen tuoda uuden ajan ideoita menneeseen ja keksiä, kuinka päästä omaan aikaansa. Hänen tukenaan on yhä sittemmin ylennyksen saanut Annie (White). Kausi alkaa jaksolla, jossa on vivahteita joko tarkoituksella tai tarkoituksettomasti amerikkalaissarjasta Aikahyppy (Quantum Leap). Katsojalle, saati Samille ei edelleenkään kuitenkaan paljastu, onko Sam oikeasti menneessä, päänsä sisään eksynyt koomapotilas vai jotain ihan muuta.
Kakkoskauden toinen jakso tuo sarjaan mukaan rotukysymyksen. Sam kohtaa tulevaisuuden pomonsa, värillisen miehen, nuorena. Osa on ikävä kyllä kauden heikoimpia. Sen käsikirjoitus on ennalta arvattavasti laadittu. Mutta tuosta pisteestä kakkoskausi alkaa kuitenkin episodi episodilta parantua. Kolmas osa, jossa metsästetään pommeja ja niitä mahdollisesti paikalleen asettaneita irlantilaisia jatkaa rasismikeskustelua. Vasta tässä osassa sarjan alusta asti mukana ollut, varsin punaniskainen Ray Carling (Andrews) nostetaan sivustalta tärkeään rooliin. Nosto tapahtuu harmillisen myöhään, sillä sen olisi suonut tapahtuvan jo ensimmäisellä kaudella. Edelleenkin Ray jää karkeahkosti hahmotelluksi, mikä lienee tekijöiden puolelta aivan tarkoituksellista. Rayssa, ja isommasta roolista nauttivassa Gene Huntissa (Glenister) on niin paljon samankaltaisuutta, että Ray toimii paremmin jälkimmäisen varjona.
Life on Mars päättyy lopullisesti toisen kauden lopussa. Kuten Aikahypyssä, on tässäkin sarjassa haluttu antaa katsojille nähtäväksi kunniallinen päätös. Se on nallemaisen pehmo, viiltävän kova ja karun onnellinen, kuten kaikki sarjan henkilöt yhdessä kimpassa. Löytääkö Sam Tyler, jota John Simm tulkitsee loppuun asti kuin mittatilauspuvussa, itsensä lopulta 2000- vai 1970-luvulta, ei kuulu tähän. Gene Huntin ja kumppaneiden seikkailut jatkuvat joka tapauksessa saman tyylisessä, mutta 1980-luvulle sijoittuvassa BBC-sarjassa Ashes to Ashes. Life on Mars on omana kokonaisuutenaan hatunnoston arvoinen ”erilainen” brittiläinen poliisisarja. Kaikki mahdolliset uudet versiot sekä mukaelmat siitä voivat olla mielenkiintoisia vain, jos niiden sivuhenkilöihinkin on panostettu Life on Marsia enemmän, jaksojen sisällöissä on kahta kovemmin imua, toteutus on vähintään yhtä korkealuokkainen ja näyttelijät ehdottoman laadukasta jälkeä tekevää sakkia.
