Ylikonstaapeli Johnson (Connery) on ollut poliisina kaksikymmentä vuotta. Sinä aikana hän on tutkinut lukuisia raakoja rikoksia ja ne ovat jättäneet jälkensä häneen. Tällä kertaa hän on tutkimassa tapausta, jossa pedofiili sieppaa koulutyttöjä ja käyttää heitä hyväkseen. Tutkinnan aikana hän hakkaa yhden epäillyn pahasti. Tätä enempää on parasta olla kertomatta.
Tämä Sidney Lumet’n (Hikinen iltapäivä, Serpico) hieno rikosdraama jäi ilmestyessään turhan vähälle huomiolle, eikä elokuva ole ainakaan tähän päivään mennessä saavuttanut sitä statusta, mitä se ansaitsisi. Kun ottaa huomioon rankat aiheet, joita elokuva käsittelee, niin ei ole mikään ihme, että tällaista ei vielä vuonna 1972 oikein sulatettu. Eipä tuolloin juuri käsitelty poliisin väkivaltaisuutta pedofiliasta puhumattakaan.
Poliisin työtä on toki käsitelty aiemminkin elokuvissa. Vuotta ennen tätä elokuvaa leffamaailmaa hätkähdytti Clint Eastwoodin tähdittämä Likainen Harry, joka kuvasi rikollisten ja poliisien oikeuksia omalla tavallaan. Hieman samaa aihetta lähestyy myös Painostus, mutta eri näkökulmasta. Tämä elokuva kuvaa erinomaisesti poliisia, jota piinaavat näyt ja äänet hänen tutkimistaan julmista rikoksista. Mutta eihän poliisikaan kestä kaikkea loputtomiin ja jossain vaiheessa napsahtaa. Samalla näytetään, mitä kaikkea poliisi voi joutua kestämään. Tässä elokuvassa ei todellakaan kaunistella tai ylistetä poliisin työtä.
Myös kuvaustyyli on onnistunutta. Värimaailma on tummanpuhuvaa, mikä tuokin oman tunnelmansa. Se onkin aivan tasaisen synkkää. Myös erilaisia kamerakikkoja ja takaumia käytetään erinomaisesti hyväksi. Johnsonin näyt on myös leikattu nerokkaasti muun tarinankerronnan sekaan. Musiikilla on oma osansa synkän tunnelman luonnissa. Hieno juttu on myös se, että mitään ei väännetä rautalangasta, vaan asiat jätetään lähinnä katsojan oman mielikuvituksen varaan. On kehuttava vielä aloitusta ja loppua. Aloitus on toteutettu tyylikkäästi. Siinä annetaan tyylikkäästi ja omintakeisella tyylillä viitteitä elokuvan päätapahtumaan. Loppua jätetään sitten sopivasti auki
Myös näyttely on upeaa. Sean Connery tekee yhden parhaimmista rooleistaan kovia kokeneena poliisina. Connery saa tuotua hahmonsa henkisen tuskan erinomaisesti esille. Pääepäiltyä näyttelevä Ian Bannen on roolissaan erinomainen. Hän tuntuu eräänlaiselta Johnsonin tunteiden ruumillistumalta.
Painostus on erinomainen kuvaus poliisiväkivallasta ja poliisin työn pimeästä puolesta. Kuvaus on todella hienoa. Mutta olisi aiheista saatu varmasti enemmänkin irti. Mutta ehdottomasti katsastamisen arvoinen elokuva tämä on.
