Supersankari elokuvan aiheena on vanha luu. Myös kyseisen sankartyypin parodioiminen on vanha juttu. Monesti supersankari syntyy omituisen sattuman seurauksena. Hancockin lähtökohtana on se että kyseisen arvonnan voittaja on pahasuinen, epäkohtelias ja viinaa hörsivä pummi. Lyhyesti sanoen superantisankari.
Alkukohtaus esittelee nimihenkilön (Will Smith) ja myös hänelle tyypillisen “sankarteon” ja sen aiheuttaman reaktion. Lentävä tiiliskivi murjoo tiensä eteen osuvien esineiden lävitse ja muutenkin aiheuttaa riesaa, vaikka rosvot hän ottaa kiinni. Satunnaiskohtaaminen PR-mies Ray Embreyn (Jason Bateman) kanssa innostaa virkaintoisen PR-miehen epäkiitolliseen työhön joka on superantisankarin kouliminen oikeaksi supersankariksi.
Lähtökohta on suorastaan erinomainen ja elokuvan suunnilleen ensimmäinen kolmannes on suorastaan hykerryttävää parodiointia genreen liittyvistä konventioista ja kohtauksista ja myöskin Hancockin ensimmäiset kohtaukset ylioptimistisen PR-miehen kanssa ovat hauskoja. Valitettavasti tämä hauska osuus loppuu kuin seinään ‘uudistuneen’ Hancockin ilmaantuessa asianmukaisen eeppisellä tavalla ja loppuosuus on silkkaa näljäisen ihratervan juontia. Alussa esitetty lupaus hykerryttävästä parodiasta ei pelkästään jää käyttämättä – se murhataan vähemmän tehokkaan toiminnan ja yllätyskäänteiden alttarilla!
Will Smith on hauskimmillaan juurikin alussa epäsiistinä ja töhryisenä superantisankarina jolla on lisäksi huono asenne suhdetoimintaa kohtaan, mutta varsinaisen “juonen” alkaessa ilmaantua esille katoaa suorituksesta kaikki huumori, mutta sama ilmiö lässähtää koko elokuvalle, joten siitä ei voi Smithiä syyttää.
Jason Bateman onnistuu pääasiassa ärsyttämään yli-innokkaana PR-miehenä joka tarttuu mahdottomaan tehtävään ja myös onnistuu sen toteuttamaan, mutta yli-innokas ja yhtä ylivedetyn optimistinen PR-mies on yhä ärsyttävä tapaus. Charlize Theron jää käytännössä statistiksi.
Hancockilla on erinomainen lähtökohta, mutta elokuva romahtaa pahasti lähtökohtansa esiteltyään. Loppupuoliskon heikkous suorastaan alleviivaa alkukolmanneksen hauskuutta ja jättää koko elokuvalle katkeran loppumaun.
