Vanhassa kirkossa asuva pappi menehtyy. Samaan aikaan havaitaan supernova. Nämä kaksi sattumusta eivät oikein ole toistensa kanssa tekemisissä, mutta tämä kekseliäs paholaiselokuva sitoo ne yhdeksi ja äärimmäisen merkittäväksi tapahtumaksi. Kirkon kellarissa säilytetään outoa säiliötä, joka kykenee luonnottomiin asioihin. Joukko tiedemiehiä saapuu tutkimaan säiliötä ja samalla ilmiöiden määrä vain kasvaa. Tunnelmaa kiristetään kunnes kaikki lävähtää rankaksi toiminnaksi.
John Carpenterin epätasaisen uran yksi vähemmän tunnettuja elokuvia on kekseliäs ja visuaalisesti eritäin miellyttävä kauhujännäri. Pseudonyymillä Martin Quatermass kirjoittava ohjaaja saa aikaan laadukkaan kauhujännärin joka on jäänyt harmittavan huonosti tunnetuksi. Ideoinniltaan se on erittäin laadukas ja toteutus pysyy myös riittävänä.
Näyttelijät tekevät työnsä riittävällä ammatttitaidolla. Mitään suuren luokan tähtiä mukana ei ole, mikä helpottaa realistisen vaikutelman luontia. Pääasiallisen jännityksen lähteenä oleva vihertävää nestettä sisältävä lieriö huokuu varsinaista uhkaa ja kasvavan pahuuden voima tuntuu koko ajan. Säveltäjänäkin kunnostautunut Carpenter on luonnollisesti tehnyt musiikit ja onnistunut työssään kiitettävällä asteella.
Hyvistä ideoistaan ja taidokkaasta kuvauksesta huolimatta Pimeyden ruhtinas ei ole ongelmaton elokuva. Melkoinen aika alussa menee hieman hitaaseen henkilöhahmojen kehittelyyn, mikä saa odottamaan varsinaisen toiminnan alkua. Onneksi rytmi kiihtyy ja loppuratkaisu ei ala liian nopeasti, mikä pelastaa rytmin varsin. Kerronta on hieman hätiköityä, mikä jättää henkilöhahmot hieman latteiksi.
Kokonaisuutena kyseessä on erinomaisen hyvällä idealla tehty ja visuaalisesti kaunis kauhupläjäys, jonka ainoa heikkous on liiallinen lyhyys.
nimimerkki: Jurpo
