Fiktiivinen avaruussukkula [I]Explorer[/I] on yhtä huoltotehtävällä STS-157 (STS-135 oli viimeinen) korjaamassa Hubble-teleskooppia (totta). Miehistöön kuuluu veteraani Matt Kowalsky (George Clooney) ja spesialisti Ryan Stone (Sandra Bullock). Valtava pilvi avaruusromua kuitenkin iskee sukkulan kanssa törmäyskurssille ja kiertoratanopeudet tarkoittavat sitä että jälki on enemmän kuin rumaa – se on kammottavaa. Siitä alkaaa eloonjäämistaistelu minkä aikana vieraillaan todellisilla Tiangong- ja ISS-avaruusasemilla. Avaruus on hiljainen ja kaunis, mutta se on myös vaarallinen miljöö missä kuolema vaanii murskautumisen, hiilidioksidimyrkytyksen, jäätymisen, palamisen ja hypoxian moninaisissa naamareissa.
Alfonso Cuarón ohjailee ja käsikirjoittaa avaruuteen sijoittuvan, erittäin minimalistisen jännityselokuvan. Mukana on myös hienoisia kauhuaineksia, sillä jokainen hengäshdystauko (ajoittain kirjaimellisesti) sisältää hyvin nopeasti vaikuttavan jujun ja jokainen niistä heikentää mahdollisuuksia. Kuolema iskee julmasti, seremonioitta ja myös kokemuksen tuomalla rauhallisuudella tehdyllä päätöksellä joka on ainoa vaihtoehto.
George Clooney antaa elokuvaan taattua varmuutta kokeneena astronauttina joka pitää huolen vähiin pudonneesta miehistöstään ja osaa kokemuksensa perusteella keksiä suunnitelman mikä antaa mahdollisuuden jäädä eloon ja tulla alas kiertoradalta ilman ionisoitumista. Sandra Bullock on allekirjoittaneelle ollut aina varsin mitätön näyttelijä, mutta tässä elokuvassa hän loistaa. Spesialisti Stone ei ole kokenut veteraani, hän pelkää, antaa tunteidensa hallita toimiaan (vain hieman) ja vaipuu tuskalliseen epätoivoon, mutta hän puskee eteenpäin ja uskaltaa myös toteuttaa vaikeimman päätöksen. Näyttelijät ovat erinomaisia ja koska Kowalsky ja Stone ovat taitavia ammattilaisia ei heidän pidä vaarantaa toisiaan typeryyksillä. Kumpikaan ei ole taakka toisilleen eikä elokuvalle.
Vaikka elävät näyttelijät ovat hyviä niin miljöö kelpaa ihan omaksi henkilöhahmokseen, sillä se on vahva. Väliaineettomassa tilassa ei kuulu kuinka tonnien painoinen avaruusasema repeää kappaleiksi kuin dynamiitilla viskattu säilykepurkki ja ainoastaan raskas hengitys ja itsepintaiset radiokutsut kuuluvat kypärän sisuksissa. Tulipalo ärjyy, poistuva ilma suhahtaa ontosti ja avaruuden suunnaton yksinäisyys ja armottomuus putoaa katsojan päälle kuin tonni tiiltä. Ainoastaan muutamissa kohdissa äärimmäistä realismia venytetään dramaattisen vaikutuksen luomiseksi, mutta nämä hetket ovat juuri sopivan mittaisia ja niistä viimeinen (Allekirjoittaneelle) laittaa kaikki sitä seuraavat hetket kyseenalaisiksi. Se myös näyttää erittäin hyvältä ja on erinomaisen hyvin toteutettu. Valtava erikoistehostemäärä katoaa täysin draamaan ja se on varmasti tarkoituksellista.
Erinomaisen jännittävä ja hyvin toteutettu [I]Gravity[/I] tarjoaa tiiviin paketin ehdotonta jännitystä, mutta kovasti mietin onko tällä Finaglen Lain hallitsemalla elokuvalla uudelleenkatsomisarvoa. Aavistelen että se on aika pieni, joten se ei kiipeä mestariteosten joukkoon.
