Sotilaslääkäri John Watson (Martin Freeman) haavoittui Afganistanissa ja kotiutuu. Eräiden seikkojen vuoksi hän tarvitsee asuinpaikan ja sellainen järjestyy osoitteesta Baker Street 221B. Vuokraemäntä on rouva Hudson (Una Stubbs) ja patalaiska, sosiopaatti tyyppi nimeltään Sherlock Holmes (Benedict Cumberbatch) on paikkaa jo asuttava persoona. Holmes on eräänlainen konsultti Scotland Yardille minkä tarkastaja Lestrade (Rupert Graves) luottaa itsemyönnettyyn sosiopaattiin. Omituinen itsemurharimpsu saa velton Holmesin liikkeelle, pahaenteinen valtion virkamies jonka nimeksi paljastuu Mycroft (Mark Gatiss) on utelias tohtorin intresseistä ja itsemurharimpsu onkin oikeasti älykkään sarjamurhaajan (Phil Davis) tekosia ja em. murhaaja hyötyy toimistaan taloudellisesti. Lisäksi Mycroftin arvio tohtori Watsonin piilevästä janosta riskeerata henkensä on aika paikkansa pitävä. Sellaisen alkupotkun voimalla älypuhelimien, Intterwebbin ja teknokikkailun ajan mestarietsivä Sherlock Holmes saapastelee olemassaoloon ja Sir Arthur Conan Doylen kertomukset antavat tarinansa sovittajille.
Pohjana on siis toiseksi wanhin juttu koskaan (Shakespeare on wanhin), mutta Sir Arthur Conan Doylen luomus yhä jaksaa porskuttaa. Steven Moffat ja Mark Gatiss ovat uusioversion takapiruina ja episodit ovat kunnioitettavasti 90 minuuttia, joten niihin mahtuu juonta, sivujuonia, draamaa ja jännitystä. Luonnollisesti Holmes selvittää eteensä putoavat jutut ja vaikka hän toimii suuremman oikeuden puolella hän itse nauttii haasteesta, voitosta ja juonikkuudesta. Moriarty (Andrew Scott) on pelottavasti samaa laatua.
Benedict Cumberbatch on pitkä, hontelo, käkkäräpäinen ja upealla äänellä argumentoiva Sherlock Holmes. Tämä on juuri sellainen persoona joka veltolla päällä on laiskuuden perikuva ja saadessaan jotain älyään stimuloivaa hänen energiansa on loppumaton ja lisäksi äärimmäisen tarttuvaa laatua. Pinnallisen charmin alla kuitenkin lymyilee kylmäverinen sosiopaatti joka talloo sosiaalisten normien päälle ja ei peittele pilkallisuuttaan. Martin Freeman on lyhyt ja tanakka (Cumberbatchiin verrattuna) jokamies joka tarvitsee majapaikan ja kyseisen majapaikan asukki osoittautuu aika tehokkaaksi terapiaksi arvon tohtorille. Realistisempi tohtori Watson on kuitenkin A-luokan diplomaatti ja tarjoaa Holmesille mainion peilin minkä avulla tämän ihailtavat ja pelottavat piirteet voidaan tuoda esiin. Yksinään Cumberbatch ja Freeman ovat toimivia, mutta yhdessä heistä muodostuu loistava parivaljakko jonka kumpikaan jäsen ei riesaa toista. Sherlock Holmes ei tarvitse törmäilevää tollukkaa alleviivaamaan älyään – hän tarvitsee luotettavan käsiparin antamaan toisen näkökannan ja kantamaan raskaita taakkoja.
Rupert Graves on Scotland Yardin sinnikäs Lestrade joka tietää kuinka pätevä tutkija Holmes on ja sen takia sietää tämän läsnäoloa. Hän ei siltikään siedä Holmesin omapäisempiä tekoja ja osaa muistuttaa olevansa osa aika paljon vahvempaa muskelia kuin Holmes ja Watson ovat. Tämä on se Lestrade joka ottaa kiinni yhdeksän roistoa kymmenestä ja Holmes auttaa sen kymmenennen roiston paljastamisessa koska tämä kymmenes oli jotain uutta ja omalaatuista. Mark Gatiss (metatasollisen hauskasti) on Mycroft, varsin matalan tason virkailija Hänen Majesteettinsa hallituksessa. Tai sitten hän [B]on[/B] Hänen Majesteettinsa hallitus silloin kun hän [B]ei ole[/B] koko Britannian salainen palvelu [B]tai[/B] freelance-CIA tai jotain muuta siinä sivussa. Hänellä on suuri valta, erittäin vähän luottamusta ja se vähä mikä näkyy vain alleviivaa hänen säälimätöntä olemassaoloaan. Mycroft Holmes on liittolaisena platinaa arvokkaampi ja hän osaa löytää sen mikä sinua motivoi, mutta vihollisena hän hankiutuu sinusta eroon, muistaa täsmälleen kuka olit, miksi hän hankkiutui sinusta eroon ja hän ei piittaa pätkääkään mahdollisesti aiheutuneesta tragediasta. Hän vain inhoaa sen toteuttamisen vaatimaa jalkatyötä.
Phil Davis on ensimmäinen roisto jonka tekosia moderni Sherlock Holmes penkoo ja huomaamattoman matalasta virasta huolimatta osoittautuu älykkääksi ja tarkkaavaiseksi roistoksi joka osaa manipuloida ihmisiä. Toisaalta kun tietää kuinka vaikea on päästä em. huomaamattoman matalaan virkaan niin roisto ei ole ollenkaan epäuskottava antagonisti. Toinen episodi on hieman heppoisampi Holmesin selvittäessä kiinalaisen salaseuran harjoittamaa salakuljetusta ja kolmannessa episodissa Andrew Scott tuo esille rikollisen Moriartyn. Sherlock Holmesin nimekkäin roisto on sosiopaattinen ja haasteita rakastava nulikka jonka mielialat vaihtelevat tuttavallisesta flirtistä kiukuttelevaan raivoon samassa lauseessa ja nulikan maneereista huolimatta Moriarty on kiistaton nero jolla on paljon resursseja käytössään. Lyhyesti sanoen roistopuoli on erinomaisesti toteutettu ja erityisesti Moriarty on Holmesin peilikuva epäsovinnaisena, omia mielihalujaan ajavana sosiopaattina ja ensimmäisen episodin nimetön sarjamurhaaja huomaamattoman aseman kätkemänä nerona.
Ensimmäinen kausi modernin Sherlock Holmesin seikkailuista esittelee lähtökohtansa erinomaisen hyvin ja samalla tuo esille päähenkilön kaksi pimeää puolta henkilöityneinä kahdeksi hyytäväksi roistoksi. Keskimmäisen episodin kohdalla taso hieman notkahtaa ja kolmas episodi päättyy harmillisen kesken (cliffhanger ei sovi kauden loppuun), mutta noista notkahduksista huolimatta [I]Uusi Sherlock[/I] jättää hyvän jälkimaun ja kutinan nähdä lisää.
