Kuolleiden Talvi on omatekoinen, siis indie-elokuva. Oikeastaan elokuva muistuttaa lähes ammattimaista elokuvaa, niin hyvin se on kuvattu ja tehty. Lyhyestä kestostaan (36 minuuttia) huolimatta se pitää tunnelmaansa yllä koko kestonsa ajan eikä missään vaiheessa sorru liiallisiin kliseisiin, kuten monet zombieleffat. Täytyy nostaa hattua Vesuri Productionsin väelle. Sen verran hyvän pätkän ovat saaneet aikaiseksi.
Elokuva sijoittuu jatko-sodan jälkeiseen Suomeen. Jonnekkin itärajan tuntumaan on pudotettu sodan aikana ydinpommeja, mikä sai suurimman osan ihmisistä muuttumaan verenhimoisiksi zombeiksi. Lisäksi pommitusten takia vallitsee ilmeisesti jonkinasteinen pieni jääkausi. Ja tätä on jatkunut jo vuosia. Erämaassa elelee kaksi eloonjäänyttä: Toni (Pasi Martikainen) ja Risto (Antti Riuttanen). Heidän luokseen saapuu myös Marika (Kirsti Savola). Kolmisin he koittavat selvitä zombeista, jotka tuntuvat olevan koko ajan vihaisempia. . .
Antti Riuttanen on loistava Ristona. Hänen hahmonsa on hauska ja hän saa siihen oikeasti luonnetta, Risto onkin elokuvan kiinnostavin hahmo. Samaa ei voi sanoa Pasi Martikaisesta, joka esittää Tonia ilmeettömästi. Ei hän huono ole, mutta kun Tonista tulee lähinnä mieleen joku ilmeetön toimintaleffan sankari. Tosin ehkäpä hänet on tarkoitetukin sellaiseksi. Kirsti Savola sijoittuu sinne välimaille, hän ei ole huono eikä ihan loistavakaan, mutta saa sentän hahmoonsa jonkinlaista eloa. Markus Heiskanen suoriutuu ohjauksesta erinomaisesti, ja kuvaus on loistavaa. Tuntuu kuin katselisin ihan ammattilaisten tekemää elokuvaa. Elokuvan visuaalinen ilme on hieno – laajoja hankia ja metsiä hyödynnetään hienosti luomaan tunnelmaa. Kuolleiden Talvi sijoittuukin suurimmilta osin erämaahan, tosin myös suomalaisessa kaupassakin vieraillaan loppupuolella.
Erikoistehosteet ovat myös hyviä. Zombit on maskeerattu upeasti, kun ottaa huomioon että elokuva on tehty vain noin tuhannella eurolla. Zombit eivät myöskään ole hitaita löntystelijöitä. Ne ovat äkäisiä ja ryntäävät vauhdilla kohti. Tämä on parempi kuin että zombit olisivat olleet hitaita köntyksiä joiden ohi voi vaikka kävellä. Juoksevat zombit ovat ahdistavampia – ne voivat tulla yhtäkkiä päälle, eivätkä vain huoju hiljalleen eteenpäin. Zombien esittäjät ovat hekin hyviä, he liikkuvat kankeasti ja ääntelevät omituisesti – he ovat aika vakuuttavia. Tämä elokuva on todella hyvä, joskaan ei ihan parasta mitä Suomessa on nähty, mutta todellakin loistava! Se ei sorru liialliseen räiskintään, vaan toimintaa löytyy juuri sopivasti. Vertakin lentää ihan mukavasti, mutta hirveän raaka ei elokuva ole. Suosittelen katsomaan tämän elokuvan.
