Suuren Lamakauden aikana epämääräinen kulkumies Chaney (Charles Bronson) lyöttäytyy yhtä epämääräisen Speedin (James Coburn) kelkkaan. Speed järjestää pimeitä nyrkkeilyotteluita ja Chaney on nyrkkisankari. Luonnollisesti takakujien nyrkkeilypiirit ovat sellaisia joissa pelataan ilkein säännöin. Luonnollisesti huijarin ja kulkurin menestys ärsyttää isokiho Gandilia (Michael McGuire) joka käyttää epäystävällisiä menetelmiä.
Walter Hill on ohjaaja jonka erikoisala on rehellisen äijä toimintaelokuva. Tässä käsiteltävä pläjäys omaa kaksi erityisen äijää äijää pelkistetyissä päärooleissa ja heidän tukenaan on vielä pari jämäkkää sivuroolia, sillä nyrkkitappelija tarvitsee lekurin nimeltä Poe (Strother Martin) ja Lucy Simpson (Jill Ireland) on keino näyttää että nyrkkitappeleva äijä on sisältää herkemmän puolen.
Buchinskyn akan poika Charles jo nuorena näytti kahden hormonien hullaannuttaman köyrybotin hardcore XXX-yön jälkeiseltä kivilouhokselta ja 54-vuotiaana hän ei näyttänyt yhtään paremmalta, mutta karsismaa häneltä löytyi ja niin muodostui Suuren Lamakauden liikkeelle ajama kovanaama. Sellainen kovanaama joka pitää kissoista ja pieksää vastustajansa ammattilaisen perusteellisuudella. James Coburn on kieroileva ja korttia lätkivä huijari jonka arviointikyvyt ovat valitettavan heikot tietyissä kohdissa. Strother Martin ja Jill Ireland ovat päärooleja lujittavissa sivurooleissa ja toimivat yhtä mainiosti äijädraaman sivuhahmoina ja Michael McGuire on hienosti pukeutunut kelmi joka kumma kyllä osaa niellä tappionsa.
Äijäpitoisuus tässä elokuvassa kohoaa erittäin korkealle ja minimalistisen äijämeiningin lisäksi tarinakin toimii. Tappelukohtauksetkin ovat rajuja mäiskintöjä joissa ahavoituneet satamajätkät mäiskivät toisiaan miehisten lätsähdysten säestyksellä ja kyseiset tällit vain hieman turvottavat huulta. Kyseinen äijyysvirhe hieman nakertaa saldoa, mutta tässä leffassa on paljon äijyyttä. Soveltuu mainiosti aivottoman höpökomedian vastapainoksi.
