Erittäin hauska farssi, joka pureutuu varmasti parhaiten Takeshin elokuvista pitäviin.

22.12.2004 01:27

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:みんな やってるか!
Valmistusvuosi:1994
Pituus:109 min

Kun kuulee nimen Takeshi Kitano, tulee varmasti ensimmäisenä mieleen väkivaltaiset gangsterielokuvat huumorilla ripoteltuina, joissa Yakuzan läsnäolo on hyvinkin yleistä. Mutta, rakkaat lapsukaiset! Sen sijaan Takeshin ohjaama, leikkaama ja käsikirjoittama Getting Any? on sen verran erikoisempi tapaus, että parempi kertoa hieman perusteellisemmin mistä tässä oikein on kyse.

Asao (Dannkann) näkee unta, kuinka mieshenkilö noukkii pikatien reunalta kauniin nuoren neidon upouuteen urheiluautoonsa ja saa loputa hunajaa auton takapenkillä. Asaon on unesta herättyään yksinkertaisesti pakko saada seksiä autossa, joten mies menee oitis autokauppaan sellaista hakemaan. Harmiksensa autot eivät tee tehtäväänsä. Niinpä mies päättää hommata jostakin rahaa saadakseen vielä hienomman menopelin.

Elokuva on täynnä hyvin hauskoja kommelluksia ja saikin minut nauramaan useampaankin otteeseen ääneen vedet silmissä. Tämä on ensimmäinen näkemäni elokuva, jossa mm. halkaistaan samuraimiekalla kärpänen, bakteeri sekä atomi ja yritetään neljä tai viisikin kertaa ryöstää sama pankki samana päivänä, joka kerralla siinä epäonnistuen. Elokuvassa parodioidaan myös onnistuneesti Ivan Reitmanin Ghostbustersia sekä Cronenbergin Kärpästä ja tätä elokuvaa kannattaakin pääasiallisesti miettiä yhtenä puolitoistatuntisena Bean/Buster Keaton-kohelluksena eikä odottaa minkään sortin juonenkäänteitä (loppua lukuunottamatta, tietysti).

Takeshi-tyyliin kuvaus on jälleen pelkistettyä ilman sen kummempia kamerakikkailuja, otokset ovat pitkiä ja musiikki on hauskan pirteää pilipalimeininkiä, mahdutettuna mm.uudenlaisella Michael Jacksonin Bad-versiolla.

Getting Any? on hyvin erilainen Takeshi Kitano-elokuva ja kaikinpuolin erittäin hauska farssi, joka pureutuu varmasti parhaiten Takeshin elokuvista pitäviin ja miehen huumoriin samaistuneisiin. Tosin elokuvan viimeinen puolituntinen on sen verran utopistista ihmesekoilua, että ei varmasti uppoa jokaiselle ja saattaa jopa jättää pahan jälkimaun suuhun, kuin jos elokuva olisi jatkanut samalla linjalla kuin millä ensimmäinen tunti kului. Hitchcock-tavalle uskollisena ohjaaja näyttäytyy itsekin ruudussa suuruudenhulluna tiedemiehenä. Musiikista vastaa Hidehiko Koike.

nimimerkki: Population1

Arvosteltu: 22.12.2004

Lisää luettavaa