Suomessa lastenelokuvien tekeminen vähän ontuu, mutta onneksi Ruotsista sentään tulee sen verran vakuuttavia perheleffoja, jotka voittavat helposti yli-imelät Disney-tuotokset. Vuonna 2003 ilmestynyt Meno & paluu on juuri tällainen hauska lastenelokuva, jota aikuisetkin voivat katsella tuskistumatta. Sanomaakin löytyy, mutta sitä ei olla menty alleviivaamaan niin pahasti kuin Disney-tuotoksissa.
Viikonloppu on tulossa. Martin on 11-vuotias pianistipoika, jota voisi kutsua nynnyksi. Sedän mielestä poika on varmasti homo. Martinin pitäisi lähteä isänsä luokse maatilalle, mutta ei kyllä yhtään huvittaisi. Samana päivänä 11-vuotias räväkkä poikamaisia piirteitä omaava Julia-tyttö joutuu lähtemään äitinsä ja äidin uuden poikakaverin luokse viettämään häitä. He saapuvat lentokentälle samaan aikaan ja Julia huomaa heidän ulkonäkönsä samanlaisuuden, joten hetken mielijohdosta parivaljakko vaihtavat perheitä Martinin vastusteluista huolimatta ja pian käynnissä on hurja seikkailu, jossa ei kommeluksilta voida välttyä.
Leffa tarjoaa monet naurut, mihin moni aikuisille suunnattu komediakaan ei aina kykene. Moneen kertaan saa nauraa jopa ääneen asti ja homma toimii. Sanomaa vanhempien tärkeydestä ja avioeron vaikeudesta on mukana ja tietysti se on tuotu selvästi esille, mutta kumminkin paljon sulateltavammin kuin jo mainitsemissani Disney-leffoissa. Vitsejä revitään näiden lasten erilaisista perheistä, sukupuolieroista ja aikoinaan Suomessakin pyörineen Gladiaattori-ohjelman parodioinnista. Näyttelijätkin ovat onnistuneesti valittu. Martinia ja Juliaa loistavasti näyttelee Amanda Davin, joka on koko show’n todellinen tähti. Hieno suoritus nuorelta neidiltä. Myös Jalla! Jalla! ja Kopps -elokuvista tuttu mainio Torkel Petersson ansaitsee maininnan Julian uutena isäpuolena, joka myös Polluxina tunnetaan, Ruotsin johtavimpana Gladiaattorina.
Meno & paluu on erittäin hyvä lastenelokuva, jota vanhemmatkin ihmiset voivat vaivatta katsella. Hauska leffa, joka ei kuitenkaan unohda aiheen vakavuutta (lapsen elämä vanhempien avioeron jälkeen). Ei tietenkään mikään erikoinen, mutta erittäin suositeltava pläjäys niin lapsille kuin aikuisillekin. Ihan itkettää, kun ruotsalaiset tekivät taas näin hyvän leffan.
