Jake LaMotta on italialaissyntyinen nyrkkeilijä, jota veli Joey avustaa. Jake on naimisissa, mutta (kuten jostain syystä elokuvissa aina italialaisilla) hänen avioliittonsa on retuperällä. Mies iskee nuoren Vickien, ja vaimo lähtee. Pian Jake menee naimisiin Vickien kanssa. Samoihin aikoihin hänen nyrkkeilijänuransa lähtee kovaan nousuun, ja pian Jakesta tulee sen hetken kovin nimi. Mutta kun ylemmäs ei enää pääse, ainoa suunta on alas. Liitto Vickienkin kanssa rakoilee, Joeyn kanssa on riitaa, ja kun Jake ei kunnioita ketään, tulee kaikkien kanssa ongelmia.
Martin Scorsese on loistava ohjaaja, ja Kuin Raivo Härkä on yksi hänen parhaista elokuvistaan. Taksikuskille tämä vielä häviää, mutta Mafiaveljet ja Sudenpesän pieksee. Scorsese ohjaa hyvin, ja näyttelijät ovat loistavat. Robert DeNiro on elämänsä vedossa, ja vaikka me muistammekin, sääli kyllä, Joe Pescin nykyään lähes aina vain kaikenmaailman Yksin kotona rooleista, niin oli aika jolloin mies lukeutui ehdottomasti näyttelijöiden kärkikastiin, sen todistaa Raging Bull.
Kuten muutkin Scorsesen elokuvat, Kuin Raivo Härkä on väkevä draama, joka sisältää myös realistista ja veristä väkivaltaa, tällä kertaa nyrkkeilyn muodossa. Ja sananen leffan mustavalkoisuudesta. Tuotantovuosihan on 1980, jolloin värielokuvia oltiin tehty jo muutaman vuosikymmenen ajan, mutta tässä leffassa mustavalkoisuus on tehokeino. Monet kohtaukset näyttävät mustavalkoisena upeammilta kuin väreissä, mainittakoon esim. pysäyttävä verinen kehäköysi kohtaus.
Loppu on myös oma lukunsa. Se pistää miettimään, kun LaMotta siteeraa “Alastonta Satamaa” yökerhon pukuhuoneessa, vanhentuneena ja lihavana. Erittäin hyvä elokuva, suosittelen!
