Pienellä Summerislen saarella on kadonnut tyttö nimeltään Rowan Morrison. Ankara ja tyly komisario Neil Howie saapuu tutkimaan tapausta ja huomaa asiassa rikoksen. Paikallisten harjoittama uskonto ilmeisesti vaatii veriuhreja ja Rowan on aiottu uhri. Howie soluttautuu saarelaisten uskonnolliseen seremoniaan ja pääsee todistamaan uskonnon suurimpia ja merkittävimpiä riittejä aitiopaikalta.
Uhrijuhla on peribrittiläisen asiallinen elokuva. Kuvaus, kerronta ja näyttelijäntyö on äärimmäisen epäkorostavaa, mikä antaa hyvin arkisen vaikutelman. Eloisat pakanariitit, joihin on tutustuttu huolella sisältävät villejä ja huolellisesti koottuja kuvia neitseellisestä saaresta, jolle saapuva yrmeä poliisi on pelkkä rasite.
Näyttelijät tekevät vahvaa ja asiallista työtä. Edward Woodward tekee työnsä määrätietoisena Howiena varsin suurella ammattitaidolla. Yrmeä poliisi ei ole mikään miellyttävä henkilö ja hänen vastavoimana toimiva Christopher Lee pääsee osoittamaan Hammer-elokuvien jälkeen todellista taitoaan näyttelijänä. Ryhdikäs, kohtelias, älykäs ja äärimmäisen viisas lordi Summerisle on erinomaisen miellyttävä henkilö, joka suhtautuu uskontoonsa sen vaatimalla vakavuudella.
Anthony Shafferin käsikirjoitus herättää filosofisia mietteitä uskonnon merkityksestä ihmisille ja kulttuurishokista. Syvästi uskonnollisen ja sovinnaisen Howien järkytys saarelaisten epäsovinnaisista rituaaleista on erittäin hyvin kirjoitettu elokuvaan. Taidokas kerronta saa katsojan tuntemaan sympatiaa kaikilla tavoilla roistomaista ja epämiellyttävää henkilöä kohtaan. Taitava johdattelu saa katsojan myös ymmärtämään tekoja, jotka ovat ainakin lain kannalta rikollisia.
Erittäin kekseliäs ja hyvinkin brutaalia kuvastoa hyödyntävä hippiajan elokuva, jonka ideoiden hienous ja näyttelijöiden työ kärsii tökkivästä leikkauksesta.
nimimerkki: Jurpo
