Tromavillen ydinvoimalassa tapahtuu pieni vuoto ja koska kyseessä on maailman myrkkyjätteisin kaupunki niin juttu ei ole kovinkaan tärkeä. Kuitenkin ydinvoimalan naapurissa olevan koulun oppilaat alkavat käyttäytyä omituisesti (siis vielä enemmän) ja näyttää omituiselta (omituisemmalta). Chrissy (Janelle Brady) ja Warren (Gil Brenton) epäilevät jotain mätää olevan jutun takana. Jutun takana ei ole niinkään mätää, vaan aikamoisen tömäkkä blossi jota kasvatetaan ydinvoimalassa ja se saa erikoisravinteita suoraan moninaisista myrkkyjätteistä. Luonnollisesti ydinvoimalaa pomottava Finley (Pat Ryan) tietää ettei minkäänlaista vaaraa voi olla olemassa edes atomihirviön mellastaessa.
Lloyd Kaufman keksi yleisö koukutetaan shokeeravalla kuvastolla. Sittemmin muodostui firma nimeltään Troma Films, ja paljaan pinnan lisäksi mukaan kaadetaan vihertävää limamössöä, huonoa makua, veriloisketta ja muutaman nitrotynnyrin verran energiaa. Meno on Troma-henkisen sairasta ja tukevasti huonon maun rajaviivan tuolla puolella. Juoni ei siis loista, mutta meininki on loistavan niljainen.
Janelle Brady ja Gil Brenton ovat elokuvan staattiset päähenkilöt joiden vastapainona on Tromavillen räikeät retaleet ja sutturat. Edellä mainitut retaleet ja sutturat ovat juuri sitä mitä Tromalta odottaa. Pat Ryan on löllyvä lihavuori ja A-luokan idiootti.
Juoni on siis melkoisen sekapäistä ainesta, näyttelijäntyö ei todellakaan loista karisman suhteen, mutta hahmot ovat näyttävän rumia ja maukkaita silmälle ja Tromaville on todellakin maailman myrkkyjätteisin kaupunki.
Troma on oma laatukriteeri mikä menee hyvän ja huonon elokuvan ulkopuolelle. Cülttuuria rakastavat elitistit eivät tästä elokuvasta saa muuta kuin tuskaa. Laaturoskan faneille tämä on täyslaidallinen Tromaa.
