VHS formaatti ei ole vielä edes poistunut keskuudestamme, mutta sitä tunnutaan ikävöivän jo nyt. Näin ainakin voi päätellä kahdesta uudesta elokuvasta, tästä Son of Rambowsta sekä Jack Blackin ja Mos Defin tähdittämästä Be kind Rewindista. Jälkimmäisessä tehdään ruotsinnoksia koko kulmakunnan voimin, kun taas Son of Rambowssa tehdään elokuvaa ihan tosissaan.
Will Proudfoot, (Bill Milner) elää tiukassa kurissa uskonnollisessa perheessä ilman telkkaria tai muita paheiden lähteitä. Mielikuvitusta pojalla riittää senkin edestä. Will tekee omia ”leffoja” kirjojen sivuille ja piirtelee koulussa vessan seinille huimia tarinoita lentävistä koirista ja muista otuksista. Jälleen kerran kun muu luokka ”sivistyy” opetuselokuvan parissa Will menee käytävälle istumaan ja tutustuu Lee Carteriin, koulun pahikseen. (Will Puolter).
Yksi asia johtaa toiseen ja pojat alkavat tehdä yhdessä elokuvaa. Lee Carter haluaa tehdä uusintaversion Rambosta, johon on tutustunut tehdessään siitä laittomia kopioita isoveljelleen. Parin käänteen kautta elokuvasta tulee kuitenkin Son of Rambow.
Kasarihitit soivat taustalla kun pojat kuvaavat huimia kohtauksia, joista ei vauhtia tai tehosteita puutu. Herkät aikuiset joutuvat ehkä ummistamaan silmiään kohtauksissa joissa Will Proudfoot tekee hurjimpia stunttejaan.
Elokuva on erittäin hauska ja riemastuttava. Monessa kohtaan olisi kyllä voitu mennä ojaan tai allikkoon, mutta onneksi näin ei käynyt. Juoni tyssähtää jonkin verran loppupuolella kun elokuvaan on yritetty ympätä liian monta teemaa, joita ei olla osattu kuitenkaan käsitellä sujuvasti. Kaiken tuon voi kuitenkin antaa anteeksi, koska suurin osa elokuvasta rullaa hyvin.
Son of Rambow on myös visuaalisesti hieno. Poikien mielikuvitusta on kuvitettu jännittävillä pienillä animoiduilla yksityiskohdilla. Äänimaailma on mukavaa kuunneltavaa, mukana on paljon kasarihittejä mutta ei onneksi niitä kaikista puhkikulutetuimpia. Myös elokuvan alkuperäinen musiikki on hauskankuuloista ja sopii yhteen kasarihittien kanssa.
Suurin onnistuminen on tapahtunut roolijakoja tehdessä, Milner ja Poulter ovat todella hyviä ja eläytyvät täysillä. Taustalla pyörivät aikuiset ovat oikeastaan vain statistien roolissa, mutta tekevät roolinsa perusbrittiläiseen tyyliin, asiallisesti.
Hauskan juonen lisäksi leffassa käsitellään tärkeitäkin asioita, ystävyyttä, perhettä, lapsena olemista sekä mielikuvituksen voimaa. Näiden aihepiirien käsittely on se, missä elokuva olisi voinut mennä puuron puolelle, mutta onneksi näin ei käynyt ainakaan pahemmin. Välissä vain mietti, miten kamalaa jälkeä esim. joku amerikkalainen perhe-elokuvien ohjaaja olisi voinut saada irti samasta käsikirjoituksesta.
Ohjaaja Garth Jennings on tehnyt aiemmin musavideoita, mikä näkyy rikkaana kuvakielenä. Musavideotaustaan voi liittyä myös hänen tarpeensa hifistellä sillä kuinka hauskannäköisiä hahmoja 80-luvulla oli. Tällaiset kohtaukset kuuluvatkin leffan turhmipiin puoliin.
Muutoin Son of Rambow on erittäin lämminhenkinen ja hauska elokuva lapsena olemisesta, mielikuvituksesta ja ystävyydestä.
