Moni varmaankin innostuu katsomaan elokuvan, koska pääosaa esittää itse Angelina Jolie. Olen nähnyt Jolielta parempia rooleja, mutta onnistuu hän tässäkin kiitettävästi. Jolie tuo Pahatar roolihahmoon paljon syvyyttä. Erityisen mielenpainuvaa oli Pahattaren huudot. Kohtaus, jossa Pahatar haluaa perua kirouksensa on todella paljon mahtipontisuutta.
Elokuvan juoni on aika ontto. Eniten siinä ärsyttää kliseisyys. Tällaisia elokuvia on vaan tehty jo liian monta kertaa, ja juonellisesti elokuva onnistuu korkeintaan kohtalaisesti. En myöskään onnistu yhdistämään tarinaa “Prinsessa Ruusunen” satuun. Pahatar on liian erilainen tässä.
Elokuvan parhaita puolia on tietysti visuaalisuus. Lavastus on uskomattoman hienoa, samoin puvustus. Se viekin sopivasti huomiota pois heikosta juonesta. Osasin odottaa todella hienoa fantasiamaailmaa, mutta elokuva ylitti kaikki odotukseni sen suhteen. Todella hyvää työtä!
Elokuvan muut näyttelijät ovat täysin yhdentekeviä. He jäävät niin pahasti Angelina Jolien varjoon, että ei mitään rajaa.
Musiikki elokuvassa on dramaattista ja synkkää. Pidän siitä. Se luo elokuvaan oikean tunnelman. Lana Del Reyn versio kappaleesta “Once upon a dream” on karmivan hyvä. Kyseessä on hyvin vaikuttava kappale.
Loppujen lopuksi elokuvasta jää ihan kiva olo. Köykäiseen juoneen olisi tarvittu paljon lisää syvyyttä ja omaperäisyyttä. Kuitenkin Jolie ja elokuvan muut puitteet pelastavat sen. Kyseessä ei ole mikään elokuvahistorian merkittävin teos, mutta kyllä tämä pitää silti nähdä.
