John Carpenter alkaa olemaan tuttu nimi hyllyssäni ja ei ole ihmekään kun katselee ukon elokuvia. Carpenter teki loistavan uran 70- ja 80-luvulla nimenomaan toiminnan ja kauhun puolella. Halloween, Thing, Assault on Precinct 13, Christine, They Live ja tietysi arvosteluvuorossa oleva mainio Escape From New York ovat muutamia loistokuvia tuolta kultaiselta 80-luvulta sekä mainiolta 70-luvulta. Olenkin moneen otteeseen haukkunut Carpenterin leffoja, jotka ovat ilmestyneet 80-luvun jälkeen, mutta sille on ihan aihettakin. Vai pitääkö muistuttaa kauheista Vampires ja Ghost of Mars elokuvista?
Escape From New York on tuima tulevaisuuden kuvaus Amerikasta. Vuonna 1988 Amerikan rikollisuus on noussut 400 prosentilla. Rikollisuuden poistamiseksi vallanpitäjät kehittävät uuden vankilan saarelle –muureilla ympäröityyn Manhattanille. Itse saarella ei ole vartioita, joten rikolliset saavat tehdä mitä haluaa muurien sisällä – tosin on yksi sääntö, kun tulet sisään et tule ulos.
Vuonna 1997 Air Force One tippuu keskelle Manhattania presidentti mukana. Presidentin pelastusyritys menee perseelleen, kun roistot uhkaavat tappaa pressan ja näin ei saisi käydä. Ei mitään hätää, nyt vuorostaan lähetetään yksinäinen taistelija, Snake Plissken (Kurt Russel). Plissken on entinen erikoisjoukkojen sotilas, jota oltiin parhaillaan viemässä Nykin vankilaan. Hänelle tehdään sopimus, hae pressa 24 tunnin aikana ja sinut armahdetaan. Tehdään tehtävä vieläkin vaikeammaksi, kun Plisskenille laitetaan kaulavaltimoon pieni pommi ja hän kuolee 24 tunnin päästä ellei ehdi takaisin. Kuitenkaan ukolla ei ole asiaa palata ilman presidenttiä. Miksi? No, presidentin pitäisi päästä huippuvaltojen kokoukseen neuvottelemaan rauhasta tai seurauksena voi syttyä ydinsota.
Escape From New York on ilman muuta kultaisen 80-luvun ehdottomia helmejä. Kurt Russel silmälappuisena Snake Plisskena on jo kulttihahmo ja sitä ei tarvitse alkaa selittelemään. Elokuvan nähneet ymmärtävät syyn. Muita näyttelijöitä on turha alkaa erittelemään, kun kaikki jäävät Russelin jalkojen alle. Tosin yhden voisi mainita, Isaac Hayesin joka muistetaan parhaiten South Parkista Chef kokkina.
Elokuvan erikoistehosteet eivät tunnu vanhentuneen päivääkään, vaikka ne voivat pistää silmään niin menoa se ei hiljennä. Carpenterin musiikkikin on loistavaa niin kuin koko elokuva. Escape From New York todistaa sen, että toimintaelokuvien helmet löytyvät juuri 80-luvulta. Vaikka budjetit olivat pieniä niin elokuvien tunnelmat olivat parasta antia. Harmi ettei näin voi sanoa nykyaikana, vaikka budjetit liikkuvat jo pienen maan vuosituloissa niin niiden tunnelma laahaa vain erikoistehosteiden lomassa.
Carpenter yritti kohentaa uraansa tekemällä EFNW:ille jatko-osan Escape From LA, joka on aivan turha, eikä Carpenterin ura lähtenyt nousuun. En ala suosittelemaan jatko-osan katsastamista mutta ensimmäistä osaa sitä enemmän. EFNW on todellinen toimintapätkä, jossa viihtyy koko keston ajan.
