The Wizard of Gore on yksi Herschell Gordon Lewisin tunnetuimmista elokuvista. Pienellä budjetilla kyhätty elokuva oli oman aikansa shokkipommi. Sinänsä on ihme, ettei kukaan ollut keksinyt kirjoittaa tarinaa uudestaan ennen vuotta 2007, jolloin remake näki päivän valon. Remakesta erityisen mielenkiintoisen tekee sen kova casting. Crispin Glover, Brad Dourif sekä Jeffrey Combs ovat kaikki kulttinimiä, joiden näkeminen samassa elokuvassa kuulostaa todella hyvältä.
Itse juoni on kutakuinkin samanlainen kuin alkuperäisessä. Montag the Magnificent (Glover) tekee yleisön edessä vaikuttavia temppuja. Jokaisen tempun idea on tappaa avustaja brutaalisti. Temppu ei kuitenkaan jää siihen, vaan Montag palauttaa avustajan täysin ehjänä takaisin. Tempuissa on niiden onnistumisesta huolimatta jotain mätää, kun avustajat alkavat pian esitysten jälkeen kuolla lähes samalla tavalla kuin tempuissa. Ensimmäisenä tähän asiaan kiinnittää huomiota tarkkasilmäinen reportteri (Pardue). Pian hän huomaa olevansa syvällä huumeiden täyttämässä maailmassa, jossa kovinkaan moni asia ei ole sitä miltä näyttää.
The Wizard of Goren remakea voi helposti pitää parempana kuin esikuvaansa. Tarinan ydin on sama, joka antaakin elokuvalle ihan hyvän viihdearvon. Alkuperäinen elokuva ei onnistunut saamaan siitä kaikkea irti, jonka tämä remake korvaa mallikkaasti. Elokuvan maailma on kylmä ja nihilistinen. Samalla sekaan on heitetty aimo annos rietasta surrealismia. Värimaailma on vähintäänkin häiriintynyt. Neonvaloista loistavat kadut ovat täynnä bordelleja, strippiluolia ja sirkuskummajaisia. Kaikki edellä mainittu on yhdistetty saumattomaksi kokonaisuudeksi. Ainoastaan turha kamerakikkailu ärsyttää. Kameran on oltava koko ajan muutaman asteen vinossa, jonka tarkoitus on kaiketi luoda elokuvaan vinoutunut tunnelma. Paikoitellen se toimiikin hyvin, mutta liiallisesti käytettynä se vain alkaa sapettaa.
Lopullisen pankin räjäyttää Crispin Glover, joka astuu Montagin vaativiin saappaisiin todella hyvin. Hänen ilmiömäinen lavashow’nsa on kuvatta varsin mallikelpoisesti. Esityksiin on saatu suuren tapahtumantuntua. Glover luo hahmonsa hillitysti, ja antaa egonsa kasvaa suurin mittapuihin elokuvan aikana. Montagin show’sta ei puutu juuri mitään. Glover on kertakaikkisen hyvin perehtynyt rooliinsa. Hän osaa vetää maagisesti juuri oikeista vivuista, niin että katsojan mielenkiinto temppuja kohtaan pysyy yllä. Jeffrey Combs esittää Montagin avustajaa. Hänet on maskeerattu melkein tunnistamattomaksi. Spurgumaisen lookinsa ansiosta Combskin on varsin hyvässä vedossa, ja antaa loistavaa tukea Gloverille.. Kolmas kulttinimi Brad Dourif ei yllä aivan kahden edellä mainitun tasolle, mutta vetää narkkarin roolinsa kuitenkin hyvin. Muut näyttelijät eivät yllä kolmikon tasolle. Vääräleukainen Kip Pardue tekee normaalin roolisuorituksen, joka ei yllätä, koska mies ei ole kovinkaan luonteva näyttelijä.
Lisäksi elokuva tarjoaa paljon naiskauneutta. Tähänkin seikkaan on kuitenkin lisätty sävyjä. Naisvapaaehtoisilla on tatuoidut käsivarret, jotka tukevat hyvin elokuvan surrealismia sekä erikoista linjaa. Naiset myös ovat lavalla yläosattomissa, jolla saadaan ainakin mieskatsojat pysymään hereillä. Toisaalta alati tissit paljaana hyppiviin naisiin puutuu. Elokuvan kannalta ne ovat kuitenkin välttämättömiä. Seksi ja väkivalta ovat myyneet niin kauan, kun elokuvia on tehty, ja jopa paljon ennen sitä. The Wizard of Gore kulminoituukin väkivaltaan. Tapa, jolla se tarttuu aiheeseen, on varsin mielenkiintoinen. Ensimmäisenä mieleen tulee, ihmisten halu tirkistellä. Siinä samassa siihen voi lisätä ihmisten luontaisen tarpeen tyydyttää sadistisia piirteitään. Pohjimmiltaan ihminen on väkivaltainen peto, joka haluaa tirkistellä muiden tekemisiä. Elokuvassa asiat käsitellään huumorin kautta, mutta rivien välistä voi lukea juuri tämän kyseisen viestin.
Lopputuloksena The Wizard of Gore on hyvä remake. Hitusen liian sekava tarinankuljetus pilaa siltä mahdollisuuden olla terävintä kärkeä. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kulttikolmikko on tässä elokuvassa voimissaan. Heidän tekemisestään huokuu itsevarmuus. Väkivaltaviihteen ystäville elokuva sopiikin paremmin kuin hyvin. Myös sen omituinen surrealismi saattaa olla hyvä kuriositeetti. Harvemmin näkee näin likaista ja omituista elokuvamaailmaa. Sääli, että elokuva on jäänyt niin vähälle huomiolle, sillä se edustaa remakejen parhaimmistoa. The Wizard of Gore korjaa suurimman osan alkuperäisen elokuvan virheistä. Tämä oli oikein hyvä elokuva, pienistä vioistaan huolimatta.
