Tyttökullat on legendaarinen 1980-luvun komediasarja, joka kaikessa terävyydessään jaksaa iskeä yhä, yli 20 vuoden iästään huolimatta. Seitsemän tuotantokautta kestänyt sarja siis kertoi neljästä naispuolisesta vanhuksesta, joita elämä on koetellut niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. He asuvat yhdessä samassa kämpässä jakaen toistensa ilot ja surut. Ettei homma menisi liian vakavaksi, niin juttua on kevennetty terävällä sanailulla ja hienolla määrällä huumoria.
Kämpän omistaa Blanche (Rue McClanahan), joka menetti aikoinaan auto-onnettomuudessa miehensä, mutta ei se menoa haittaa, vaan miehiä pitää vikitellä joka välissä. Seksiaktin aikana leskeksi jäänyt Rose (Betty White) on kotoisin pohjoisen maaseudulta, jossa oli tilaa leikkiä mutta ei järjen kehittyä. Vaikka surunhallintakeskuksessa työskentelevän Rosen päätä ei järki pakota, niin sydän tällä naisella on kuitenkin paikallaan. Porukan järkevin on ehkäpä miehestään aikoinaan eronnut Dorothy (Beatrice Arthur), jolla riittää sarkastisia kommentteja vaikka muille jakaa. Dorothyn äiti Sophia (Estelle Getty) on Sisiliassa nuoruutensa viettänyt mummeli, joka aivohalvauksen saatuaan ei enää voi olla sanomatta ajatuksiaan. Joskus elämä potkii pahemmin päähän, mutta yhdessä nämä ikääntyvät naishenkilöt kokoontuvat keittiöön pöydän ympärille nauttimaan kaikkea makeaa, tarvittaessa jopa yöllä. Yhdessä he laukovat mielipiteitään seksistä, kuolemasta, ikääntymisestä ja kaikista muista tärkeistä asioista. Välillä käy sisko vierailulla, välillä lapsenlapsi ja joskus jopa entinen aviopuoliso. Aina välillä seurustelukumppanikin aiheuttaa huolta.
Onhan Tyttökullat aika amerikkalainen, vähän jopa kliseinen, lievästi siirappinen ja kahdeksytlukulaisuus paistaa reippaasti läpi, mutta siitä huolimatta sarja sisältää aitoa lämpöä ja vitsejä, jotka saavat katsojan nauramaan vedet silmissä. Hahmot saattavat tuntua alkuun pinnallisilta stereotypioilta, mutta kun sarjaa seuraa eteenpäin, niin näistä naisista kasvaa jopa syvällisiä henkilöitä. Jokaisesta hahmosta saadaan revittyä juuri sopivasti huumoria irti, eikä kukaan jää toisen varjoon. Hienot näyttelijäsuoritukset pitävät hommaa omalta osaltaan vieläpä loistavasti kasassa.
Ensimmäinen tuotantokausi sisältää 25 jakson verran hauskoja kommelluksia tyttökultien elämästä. Jokaisessa jaksossa käsitellään jopa aika vakavia asioita, mutta huumoria koskaan unohdeta. Vakavat hetket ja naurun aika ovat hyvin sijoiteltu jaksoihin. Kyseessä on ehdottomasti sitcomien parhaimmistoa ja tämä ensimmäinen tuotantokausi tuottaa monet viihdyttävät hetket. Eikä tämä boksi jää varmasti hyllyyn pölyttymään. Yhtään huonompaa jaksoa ei ole sattunut tälle kaudelle mukaan, mikä johtaa valitettavasti siihen, ettei seasta erotu pahemmin mitään helmiä, sillä ne kaikki ovat melkein sellaisia.
