Kubrickin viimeiseksi jäänyt elokuva ei taatusti ole vähäpätöisin tämän neron ja näkijän tuotannossa.
Alunperin Arthur Schnitzlerin Unikertomukseen perustuva tarina kertoo tohtori Bill Harfordista ja hänen kauniista vaimostaan. Varsinaista juonta ei kannata selostaa, sillä sitä tärkeämpää elokuvassa on tunnelmat ja syvemmät rakenteet.
Kubrickin elokuva vetoaa ennen kaikkea psykologisesti. Se kartoittaa sitä jokaiselle tuttua sukupuolisuuden, miehen ja naisen suhteen, viettien, tunteiden ja aistillisuuden kenttää, mutta tekee sen omaperäisesti, Kubrickille tyypillisesti. Eyes Wide Shut on hypnoottisimpia näkemiäni elokuvia. Se pyörryttää, samaan tapaan kuin 2001:Avaruusseikkailu, Hitchcockin Vertigo tai Unelmien Sielunmessu. Elokuvan jälkeen on tunne kuin olisi yliajettu. Tämä tunne ei kuitenkaan perustu kuvalliseen kikkailuun, vaan ihmeelliseen unenomaisuuteen, joka leimaa koko elokuvaa.
Mikä on unta, mikä totta, ja mistä sen voi tietää? Siinä yksi elokuvan keskeisistä teemoista. Se näkyy paitsi kuvauksessa, myös omituisessa, mutta tarkoin harkitussa näyttelijäntyössä, johon Tom Cruisen hieman pökkelömäinen, epäuskoinen tyyli istuu täydellisesti. Myös Nicole Kidmanin antautuva, vitaalinen suoritus on huomion arvoinen. Elokuvassa sykkivät sydämen sykkeen tahtiin lumoavuus ja kylmyys, rumuus ja kauneus, taivaallinen ja maallinen. Elokuvan loppurepliikki on lisäksi ikimuistoisimpia elokuvan historiassa ja kiteyttää erään näkökulman koko laajaan teemaan, jota elokuva käsittelee. Tekijänsä testamentti ei olisi voinut olla upeampi. IMDB:tä lainatakseni Kubrickin “Art-house-taivas”.
Nimimerkki: Peter Van Bach
