Kubrickin viimeinen elokuva on hänen ohjaustöistään se erikoisin, vaikka alkuun Kellopeliappelsiini oli allekirjoittaneelle se mielenkiintoisin tapaus. 12 vuotta Stanley suunnitteli tätä ja niin kävi: hän antoi meille arvoituksen, jonka sulattamiseen vaaditaan aivotyötä. Harmi, että ennen elokuvan ensi-iltaa ihmiskunta menetti tämän lahjakkaan ohjaajaneron, jonka luomistyö oli vailla vertaa. Kumarrukseni hänelle.
Sitten asiaan ytimeen: Eyes Eide Shut. Kubrickilla oli tapansa mukaan aina 2001: Avaruusseikkailusta lähtien tehdä elokuvistaan monimutkaisia surrealistisen näkökulmansa mukaan, mutta tämä ylittää jo koko käsityksen. Eyes Wide Shut on outo, mutta silti hyvin mielenkiintoinen. Leffassa annetaan katsojalle mahdollisuus päättää, onko missään elokuvan kohtauksessa mikään totta tai unta.
Tom Cruise esittää tohtori Bill Harfordia, joka asuu vaimonsa Alicen (Kidman) sekä tyttärensä Helenan kanssa. Kun Bill ja Alice saapuvat Billin ystävän järjestämistä juhlista, antaa Alice miehensä ymmärtää, että vaimo on pettämässä miestään. Tämän jälkeen Bill on kuin puupölkyllä lyöty, minkä jälkeen ruvetaan yli parin tunnin verran seuraamaan kaikkia kummallisia asioita, joihin lukeutuu mystinen seksiorgioita järjestävä naamioitunut salaseura.
Täytyy myöntää, että Kubrick jätti tuonpuoleiselle lähdettyään maailmalle varsin visaisen pähkinän, mutta tässä vaiheessa haluaisin kertoa, mikä elokuvassa teki vaikutuksen. Ensiksikin filmi on ihanan mystinen, hypnoottinen ja painostava, joka on niin hyvän musiikin kuin hidastempoisen ohjauksen ansiosta. Toiseksi näyttelijätyö mielyttää jälleen, niin kuin monessa muussakin Kubrickin leffassa. Cruiseen samastuu ja hänen puolesta alkaa pelkäämään. Kidman on roolissaan hyvin vetävä ja eläytyvä. Muut näyttelijät ovat mitä ovat.
Mikä on unta, mikä totta? Mitä kaikki tämä merkitsee? Onko millää vastausta? Näin jäi omat ajatukset pyörimään, ja joihinkin kysymyksiin pohdin yhä vastauksia. Kubrick loi todella vaikeasta aiheesta näinkin erinomaisen elokuvan, joten yli kymmenen vuoden vaivannäkö ei ollut niinkään turhaa. Allekirjoittaneen suosikkeihin tämä yltää (mikä ei ollut yllätys), joskaan tämä ei ole se kaikkein parhain Kubrickin elokuva. Paras on yhäkin Hohto, jonka jälkeen tulevat Full Metal Jacket ja Kellopeliappelsiini. Tämä voisi olla heti näiden jälkeen.
