En tiedä onko kenellekään varsinaisesti tuttu sellainen tilanne, että tekisi niin palavasti mieli kirjoittaa jostain ihan muusta, mutta kun ei sattuneista syystä pysty, niin sitten pitää tyytyä ikävästi johonkin muuhun. Olen todella kärsimätön.
Late Lampaan kohdalla varsinainen katsomiskokemus itsessään ei onneksi koskaan ole niin ikävystyttävää kuin jonkin epämääräisen hamassa tulevaisuudessa tapahtuvan tosi muikean jutun odottelu. Itse asiassa tykkäsin itse valtavan paljon ensimmäisestä [movie=2015]Late Lammas – elokuva[/movie]sta, ja taisin muistaakseni kehua sitä jonkinlaiseksi todisteeksi mykän komedian voimastakin tai jotain. Joka tapauksessa joku muukin näkyy siitä tykänneen, sillä Aardman teki sille ihan jatko-osankin, joka liikkuu onneksi laadun suhteen melko lähellä sitä ensimmäistä, vaikka raaoissa numeroissa tämä vaikuttaisi harmittavasti jääneen siitä jälkeen ainakin katsojien ja rahavirtojen osalta.
Kuten itse teoksen nimestäkin varmasti saa vihiä, liikutaan tällä kertaa veikeästi monenkarvaisten klassisten tieteisleffojen parodioinnin ytimessä. Tarinan tapahtumapaikka on vanha tuttu maatila, jossa Late Lammas kumppaneineen hulluttelee päivästä toiseen isäntänsä tietämättä, mutta tällä kertaa maatilan lähistölle laskeutuu pikkuruinen ufo nimeltä Lu-La, joka Laten kumppaneineen pitäisi auttaa takaisin kotiin. Latea ystävineen vastassa on tällä kertaa kokonainen salainen palvelu, jonka tuikealla nutturapäisellä johtajattarella on oma lusikkansa koko sopassa.
En tiedä mitä tähän voisi paljoa erikseen sanoa, mutta tulkoon nyt ainakin todetuksi ettei Late Lammasta ole tässäkään elokuvassa menty turhia tuunaamaan mihinkään suuntaan siitä alkuperäisestä hauskasta ja viimeisen päälle toimivasta perusideasta, mikä on joko hyvä tai huono juttu katsojasta riippuen. Omasta puolestani hyvää ei olisi alkujaankaan kannattanut koettaa viritellä uuteen uskoon, joten ainakin siinä suhteessa Aardmanin tekijämiesten ja -naisten ratkaisu osuu täydellisesti naulan kantaan.
Mutta, mutta… käytännössä edellinen tarkoittaa samalla sitä, että tältä leffalta on turha odottaa mitään sen suurempia yllätyksiä, vaan meno on käytännössä täsmälleen samaa tasoa kuin ennenkin niin hyvässä kuin pahassakin parhaimmillaankin pikkuruisen pienin lisäyksin. Menisin esimerkiksi tappituntumalta sanomaan, että tällä kertaa toimintaa on eksynyt mukaan jopa huomattavasti edeltäjäänsä runsaammin, ja suurkaupungin sijaan hupia revitään erilaisista scifi-troopeista ja muista aihepiirin kliseistä, mutta vielä ensimmäistäkin komeammalla ja vauhdikkaammalla loppukliimaksilla.
Olen sanaton. Aardman ei ole vielä tähän päivään mennessä onnistunut tyrimään ainoankaan tuotoksensa kohdalla, eikä Late Lampaan jatko-osastakaan näytä olevan huikean putken katkaisijaksi. Kaikki aiemmat ylisanani studion tuotannosta pätevät myös Farmageddonin kohdalla, joten jos koskaan on sattunut näkemään firman tuotoksia ja niistä pitämään, todennäköisesti osaa arvostaa myös Farmageddonia. Jos Late Lammas itsessään kuuluu jokaisen maailman kansalaisen pakolliseen perusyleissivistykseen, niin tässä olisi sille vielä mitä sopivinta täydennystä. Farmageddon tulee, oletko valmis?
