Itseään tässä on taas toistettava, mutta vain siksi, että Farrellyn veljeksetkin toistavat itseään. Täysnuijat on käännöksestä lähtien samaa tuttua huttua, jota höpöhöpöhuumorin lähettiläinä joskus olleet veljekset ovat tarjoilleet (lähinnä) 90-luvun hullun huumorin vuosina. Käsikirjoituksessa on vain pari hauskaa juttua, loppu on täytetty sillä keveällä yleisilmeellä. Tällä kertaa naiseksi pukeutunut amish, käden menettäminen tai parrakas naikkonen eivät vain naurata.
Elokuvan suurin ongelma on päähenkilöiden heikkous. Nuijan ja tosinuijan vitsit naurattivat ja hahmot kestivät Jeffin ja Jimin ansiosta, mutta Tosinuijissa ei ole edes kunnon kemiaa. Ei ole Carreyn tasoista itseironista koomikkoa ja yleensä melkein jees Woody Harrelson on todella kuiva. Jopa pyykit kuivuivat Woodyn ansiosta nopeammin, kiitos siitä.
Randy Quaidin rooli on nähty jo monta kertaa. Kyllähän amish-pojulle pari symppisnaurua liikenee, mutta muuten esim. paskantaminen kusilaariin on ainoastaan noloa ja tylsää, ei naurettavan noloa. Parhaan roolin tekee Bill Murray hersyvän hauskan ja “eloisan” kampauksensa kanssa. 90-luvulla Lisa ja pojat -sarjassa Lisana teinipoikia (allekirjoittanut köhäisee vaivautuneesti) ihastuttanut Vanessa Angel on jälleen kohdeyleisölleen uskollinen. Eli ei mitään hurjan hankalaa roolia, mutta sangen avonaiset vaatteet ainakin vaihtuvat tiheään! Valitan, minusta ei löydy miestä tyrmäämään sinänsä turhaa tyrmäävän naisen roolia. Moiseen pystyy korkeintaan leffan esittelemä maalaistollo, joka ilmeisesti suosisi vessapaperimarkkinoilla Lambia…
Kädettömän, alkoholisoituneen jäppisen sekä keilaavan amishin tarina on jopa hörhökomedian mittapuulla turhan tasaista kauraa. Farrellyillä on leffassaan pari kivaa vitsiä, vanha kunnon Bill Murray ja Vanessa Angel, eikä homma toimi siltikään. Kun vielä Coen-veljekset vuonna 1998 tekivät Sen Oikean keilailukomedian, niin Kingpin jää armottoman huonoon asemaan. Ei voi mitään.
