Charlie Bronson on Ray St. Ives, entinen rikostoimittaja joka yrittää huonolla menestyksellä kirjoitella romaania. Äijä asuu nuhruisessa hotellissa, lyö vetoa isoista rahoista huonolla menestyksellä ja valmistautuu pitkin hampain sotkuiseen avioero-oikeudenkäyntiin. Kuin tilauksesta tylsän kurjuuden keskelle tulee hieman vipinää, kun omituinen eläkeläismiljonääri palkkaa St. Bronzien apumiehekseen jonkun kähvellettyä ukolta kasan arvokkaita kirjoja. Tarjolla hieman semiriskitöntä jännitystä ja helppo kymppitonnin palkkio verottomana, vaan kuinka sitten kävikään…
St, Ives – Saatanan lähetti on ensimmäinen monesta filmistä, jotka Charles Bronson ja ohjaaja J. Lee Thompson tekivät yhdessä. Mitä pitemmälle kahdeksankymmentäluvulla mentiin, sitä raaemmiksi ja sleazymmiksi kaksikon tehtailemat pätkät muuttuivat. St. Ivesissa vuosi oli kuitenkin vasta 1976 ja pätkä on vielä varsin sävyisä tapaus.
Film noir -perinteestä ammentava, kepeähkö ja huumorilla höystetty rikosjännäri ei ole Bronsonin ominta tavaraa, mutta ukko hoitaa leiviskänsä kunnialla ja näyttäisi nauttivankin tavallista puheliaammasta roolistaan. J. Lee Thompson pitää paketin kasassa ja kuljettaa tarinaansa selkeästi sekä turhia rönsyilemättä. Varsinaista äksöniä ei ole juuri nimeksikään, eli pelkästään Bronsonin shoot ’em up-pätkistä diggailevat katsojat voivat siirtyä etsinnässään eteenpäin. Tylsiä hetkiä tässä tyylikkässä pikku pläjäyksessä ei silti ole, siitä pitävät huolen nasevalla dialogilla ja jatkuvilla juonenkäänteillä ryyditetty kässäri sekä erinomaiset näyttelijät. Bronzien lisäksi menossa mukana pyörivät mm. Jacqueline Bisset, Harry Guardino, John Houseman, Maximilian Schell ja Ihmemies McGyverin kaverina muistettava Dana Elcar! Varsinkin elämänsä vedossa oleva Bisset tekee hyvän roolin ja kemiat Bronsonin kanssa selvästi toimivat.
St. Ives on viihdyttävä, laadukas ja ammattitaidolla tehty vanhanaikainen rikospätkä. Mitään säväyttävää tai omalaatuista se ei kuitenkaan tarjoa. Pinnan alla ei ole mitään mainitsemisen arvoista, stoori on semigeneerinen ja muka shokeeraavan loppuratkaisunkin suurin osa katsojista arvannee melko aikaisin. Oikeastaan mielenkiintoisin anti joka leffalla on tarjota onkin tappelukohtaus, jossa Bronson pääsee vihdoin kostamaan vaimonsa ja tyttärensä kohtalon Jeff Goldblumille, tai siis tämän esittämälle Creep nro 3:lle (#deathwishreference). Samassa skenessä lättyynsä saa muuten myös myöhemmin unimurhaaja Freddy Kruegerina tunnetuksi tullut Robert Englund!
