1930-luvun musikaalitähden Dick Powellin merkittävin panos film noirille oli päärooli Hyvästi, kaunokaiseni -elokuvan Philip Marlowena. Powellin oma ohjaus Aution kaupungin vangit ei yllä genrensä valioihin, mutta erilaisen tapahtumaympäristön ansiosta elokuva on silti mielenkiintoinen.
Kolmen rikollisen joukko pakenee vankilasta. Heistä yhden vointi heikkenee ampumavälikohtauksen myötä. Huoltoasemalla joukkio ottaa panttivangeikseen lääkärimiehestään eroamassa olevan naisen ja tämän rakastetun. Joukko lähtee kohti autiokylää, jonne rikollisjoukon pomo kutsuu vankina olevan vaimon tohtorimiehen ystävänsä kipua hoitamaan. Matkan varrella bensan puutteen pysäyttämän auton myötä täytyy kaapata uusi ajoneuvo, mukanaan vankilapaosta juttua kirjoittamaan pyrkinyt toimittaja ja tämän kyytiinsä poimima nainen. Autiokylässä joukkoon liittyy vielä kylässä asuva mainari. Tapahtumien taustalla tunteita kiristää myös lähistöllä aamulla kello kuusi tehtävä ydinkoe: tuleeko vaimonsa pettämä lääkäri paikalle, antavatko rikolliset vankinsa jäädä henkiin vai tuleeko sekä hyville että pahoille loppu viimeistään räjähdyksen myötä?
Porukkaa on pakkautunut siis yhteen mökkiin ihan kiitettävä määrä, vieläpä hyvin eriluonteista joukkoa. Valitettavasti henkilöhahmojen ja piinaavan tilanteen kuvaus jää kovin pinnalliseksi. Kenties henkilöhahmojen karsinta olisi tehnyt kerrontaa tiiviimmäksi. Harmi sinällään tuo laveus henkilöhahmojen osalta, sillä elokuvan tarina on alle vuorokauden mittaisena hyvin sujuva, johon ylimääräistä latausta lisää tieto ydinkokeen läheisyydestä.
