Matrix Revolutions jatkuu siitä mihin Reloaded jäi, senhän jo tiedättekin. En paljasta juonellisia yksityiskohtia sen enempiä vaan hahmottelen kokonaisuutta ja sitä millaiseen tunteen leffa sekä trilogian päättyminen tähän katsojaan jätti.
Leffan kantava lause on “Kaikki millä on alku on myös loppu”. Suurta filosofiaa sanoisin. Trilogia loppuu, mutta koska loppu alkaa on myös lopun loputtava eli onko kyseessä vielä uusi alku? No ei kai nyt sentään, kyllä tässä lienee tarkoitus kumminkin kuvailla että Matrix-leffat saavat loppupisteen tässä osassa. Ja kyllähän leffalla on selkeä päätepiste, mutta kyllä portti uudelle tulemiselle on silti olemassa jos joku kaunis päivä Wachowskit haluavat vaikka takoa rahaa jälleen aiheella. En silti suosittele.
Millainen leffa sitten oli? Leffan käynnistyi melko hitaanlaisesti jos toiminnalliselta kantilta asiaa katsoo, hyvä niin, ei toimintaa jaksaisi paria tuntia. Hitaanlaisen alun jälkeen alkaakin sitten sellainen ryminä että heikompia hirvittää. Tällä kertaa ryminä kohdistuu koneiden sotaan ja Sionin valtausyritykseen, ei niinkään Neon käymiin näyttäviin taisteluhin. Leffan kuluessa alkoi jo vähän miettimään että eipä Keanua paljon näy, hassua että kaveria ei kerennyt pahemmin edes kaivata kun valkokangas oli täynnä rähinää ja leffateatteri täyttyi erilaisesta metalliromusta ainakin äänien perusteella. No, loppupuolella Keanukin on taas kehissä sekä Mr. Smithit myös.
Täytyy sanoa, että vaikka homma käynnistyy hitaasti niin kyllähän ryminää lopulta piisaa. Ehkä tämä kolmonen sijoittuu ykkösen jälkeen seuraavaksi. Ei ykkösestä päästä trilogiassa paremmaksi, ei voi mitään. Ei tässä suoranaisesti ole oikeastaan mitään uutta, paitsi toki päätepiste. Kyllä Revolutionsin koneiden taistelukohtaukset pesee kaikki aiemmat rähinät visuaalisuudellaan ja mahtipontisuudellaan, turha siinä on terminaattoreidenkaan pyristellä vastaan. Lisäksi leffaan on loihdittu käsittämättömän hienoja laajoja näkymiä konemaailmasta. Kyllä tätä pitää ilta vielä kelata kotona kun päätösosasta on kerran kyse. Kuka kukin oli ja miksi.
Matrix Revolutions oli oikeastaan juuri sellainen leffa kuin trailerin perusteella arvata saattoi. Filosofialle vähän tilaa alkuun ja sitten fadea. Aivot narikkaan, taalat tiskiin ja rähinä päälle. Onhan kysymys kuitenkin vapaussodan viimeisestä vaiheesta koneita vastaan. En todellakaan osaa sanoa mitä olisin katsojana muuta halunnut kuin tämän mitä sain. Ihmettä en odottanut.
Matrixista kiinnostuneet katsovat leffan ja sillä siisti. Tätä ei tarvitse suositella millään muotoa.
