Muistan vielä ajan, jolloin Solar Films tuotti maamme parhaimmistoon kuuluvia elokuvia. Häjyt, Pahat pojat, Matti ja muut Aleksi Mäkelän uran alkupään elokuvat keräsivät huomiota ja kehuja sekä yleisöltä, että kriitikoilta. Ne ajat ovat KAUKANA.
Vuoden 2019 elokuva Fingerpori perustuu Pertti Jarlan sarjakuvastrippeihin, joissa pelleillään suomenkielen kustannuksella. Useimmat niistä ovat vain 1-3 kuvan mittaisia, eivätkä vitsien loppuhuipennukset aina toimi ääneen lausuttaessa. Miten tästä voi siis saada elokuvan aikaiseksi? No, lyhyesti sanottuna elokuvan tekijätkään eivät saaneet.
Elokuva on kerrottu neljässä erillisessä ja perättäisessä tarinassa. Parempi vaihtoehto olisi ollut kertoa tarinoita samanaikaisesti ja antaa nivoutua yhteen loppua kohden. Jokainen tarina tuntuu kahden minuutin sketsiltä, jotka on venytetty 20 minuutin mittaan. Tarinat etenevät etanan vauhdilla, eivätkä naurata kertaakaan. Vaikka sarjakuvien parhaat vitsit on poimittu elokuvaan mukaan, ne vesitetään täysin laiskalla ulosannilla.
Elokuvan kuvakerronta on äärimmäisen laiskaa ja kömpelöä. Komedia-elokuvissa kuvakerronta voi tukea huumoria ja parantaa sen toimivuutta. Tämä leffa on kuitenkin kuvattu autopilotilla ja sopisi paremmin hidastempoiseen draamaan.
Roolitukset ovat elokuvan harvoja positiivisia puolia. Kari Väänänen, Santtu Karvonen ja Jenni Kokander toimivat rooleissaan, mutta hahmot itsessään eivät tunnu tippaakaan samalta kuin alkuperäismateriaalissa. Lisäksi järkyttävän kehnot peruukit ja puvustus laskevat tuotantoarvoja entisestään.
On vaikea uskoa, että tälle elokuvalle myönnettiin Suomen elokuvasäätiön tuki. Tällä rahalla olisi voitu tehdä jotain oikeasti pätevääkin. Elokuvan budjetti on 1,5 miljoonaa, mutta näyttää siltä kuin se olisi tehty markalla.
Fingerpori on yksi huonoimpia elokuvia vuosiin, eikä sitä voi varsinaisesti sanoa oikeaksi elokuvaksi.
