Saw V jatkuu suoraan aikaisemmista osista, joten ennen katselua suosittelisin aikaisempien osien uudelleen katselua muistinvirkistämiseksi. Juonta on aika vaikea kertoa paljastamatta liikaa, mutta yritän kertoa sen tässä nyt kuitenkin parhaani mukaan.
Saw alkaa perinteisesti muiden elokuvien tapaan kekseliäällä ansalla, jonka jälkeen alkaa rikosten selvittely. Aikaisemmasta osassa murhaajana toiminut poliisi on nyt ylennetty poliisina uroteostaan pelastamalla pienen tytön. Selviytyjiin kuitenkin liittyy toinenkin rikostutkija, joka selviytyi tämän edellä mainitun poliisin ansasta. Kyseinen rikostutkija alkaa alta aikayksikön epäilemään nelososan poliisia ja aloittaa vanhoihin murhiin liittyvät tutkimukset etsimällä mahdollisia yhteisiä tekijöitä Jigsawista ja kyseisestä poliisista ensimmäisistä murhista lähtien. Samaan aikaan Saw-elokuvien tyyliin viisi ihmistä herää tuntemattomasta paikasta lukittuina kaulastaan kiinni seinään. Tämän jälkeen videolle ilmestyy legendaarinen Saw-nukke ja leikki saa alkaa…
“Everybody deserves a chance.”
Juoni ei välttämättä kuulosta parhaalta mahdolliselta muihin Saw-elokuviin verrattuna, mutta se onkin korjattu varsin mielenkiintoisilla flashbackeillä. Flashbackit ovat ehdottomasti elokuvan parasta antia ja ne (Jigsaw mukaanlaskettuna) myös pelastavat muuten hieman keskivertotason alapuolelle vajoavan elokuvan. Tosin täytyy myöntää, että vaikka tuo viiden ihmisen lukitseminen samaan huoneeseen kuulostaa jo todella vanhalta idealta näin Saw-elokuvia katselleena, on se kuitenkin paljon viihdyttävämpi kuin nelososassa. Kliseitä löytyy muutamia kyseisten viiden henkilöhahmon joukosta, mutta se ei menoa haittaa.
Näyttelijäsuorituksissa ei oikeastaan ole paljoa kehumista, Jigsawia näyttelevää Tobin Belliä lukuunottamatta. Oikeastaan jokainen muu näyttelijä tekee hieman keskivertotasoa alemman roolisuorituksen, mutta se ei kuitenkaan ärsytä. Haluaisin kuitenkin erikseen nostaa hattua Tobin Bellille aivan loistavasta roolisuorituksesta. Hän tuo juuri sopivasta pelkoa ja karismaa esittämäänsä roolihahmoon, Jigsawiin.
“I suggest you don’t use your instincts.”
Visuaalisuus on tosi paikallaan. Varsinkin nopeatempoisilla, korkeilla ja pelottavilla äänillä höystetyt kohtaukset on toteutettu todella tyylikkäästi. Äänitehosteet ja nopeat leikkaukset luovat eräisiin kohtauksiin todella mahtavan ja pelottavan tunnelman. Siitäkin voi elokuvaa kehua, että se ei missään vaiheessa jää laahaamaan paikalleen vaan jatkaa loppuun saakka jättämättä katsojaa rauhaan piinaavilta ääniltä ja kekseliäiltä ansoilta. Dialogissa en huomannut mitään moitittavaa tai kliseistä toimintaa, mutta ei se sisältänyt hirveästi mitään erikoistakaan – muutamaa Jigsawin repliikkiä lukuunottamatta.
Elokuva ylittää selkeästi hieman keskenkertaiseksi jääneen Sawin neljännen osan, mutta ei kuitenkaan pääse kolmen ensimmäisen osan tasolle. Elokuvaa voi kuitenkin kaikista virheistään huolimatta suositella kelle tahansa pelottavan ja tummasävyisen kauhukokemuksen etsijöille.
“I am the man you call Jigsaw.”
